X
SULJE MAINOS
Pääministeri Sanna Marin ja opetusministeri Li Andersson. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Alberto Claramunt: Punavihreällä ideologialla ei mene hyvin

Kansa epäröi niin sanotun edistyksellisen vasemmiston linjaa.

Sanna Marin oli Tampereen ääniharava yli 10 000 äänellään, Li Andersson Turussa 5 000 äänellään – tuollaisen äitiysloman kyljessä tehtynä tuloksena.

Puolueena SDP kärsi kuitenkin lähes kahden prosenttiyksikön tappion kuntavaaleissa, vasemmistoliitto vajaan yhden. Perinteisten vasemmistopuolueiden yhteenlaskettu kannatus on reilut 25 prosenttia.

Perinteisten porvaripuolueiden kokoomuksen ja keskusta yhteinen kannatus on yli 36 prosenttia. Jos perinteiseen vasemmistoon lasketaan vihreät, kuten pääosin kuuluukin, punavihreän blokin osuus nousee yli 35 prosenttiin. Jos taas PS:n kannatus lasketaan porvarileiriin, porvariblokin osuus äänistä nousee jo yli 50 prosentin.

Vasemmistoeliitti kuplautuu?

Edellä mainituista tilastoista pari pointtia: Suomi on kuntavaalien perusteella edelleen vahvasti ei-vasemmistolainen maa, ja vaikka perinteisillä vasemmistopuolueilla on valovoimaiset puheenjohtajat, puolueiden kannatukseen imu ei tartu. Vihreiden Maria Ohisaloon ei hype tosin ole tarttunut, mutta puolueen agenda on välillä hyvin vahvasti esillä mediassa. Tulos on silti vähintäänkin pannukakku.

Lopputulema on tällä erää se, ettei punavihreä ideologia oikein vedä.

Näillä puolueilla, etenkin vasemmistoliitolla ja vihreillä, on perinteisesti ollut ns. tiedostava etujoukko, joka on ehdoton kannoissaan. Tavallinen äänestäjä ei kopissa ehkä olekaan aina yhtä tiedostava. Erityisesti kuntavaaleissa kansalaiset tekevät havaintoja lähipiiristä: miten naapurin yrityksellä menee, kuinka pääsenkään Helsingin Hämeentiellä kulkemaan, onko kaavoituksessa inhimillisiä piirteitä, käytetäänkö verovaroja järkevästi – vakauden kaipuu voi joskus ylittää ideologisen palon, kun äänestäjä valitsee lähipiiriinsä hoitajaksi luotettavaa valtuutettua.

Vasemmistoliitto on jo pidempään ”nauttinut” epäyhtenäisyydestä, jossa median käsityksen mukaan valovoimainen puheenjohtaja ei tartuta kannatustaan koko puolueeseen. Jussi Saramokin kehuttiin maasta taivaaseen, mutta puolue ei liikahda. Kannattajia on vaihdettu tehtaiden duunarista punavihreisiin nuoriin nollasummapelillä. SDP:n kuviteltiin, ja näin myös gallupeissa aluksi näkyi, saavan ”liberaalista” Marinista vetoapua. Kuntavaalit näyttävät toisenlaista suuntaa. Luottaako työväki Marinin sanomaan, että Suomella on varaa laventaa hyvinvointiyhteiskuntaa? Ainakin kansa epäröi.

Ja vielä vihreät. Ville Niinistö rummutti twitterissä kokoomuksen pähkäillessä EU-paketin kohtaloa, että vihreät on Suomen Eurooppa-myönteisin puolue. Hän yritti haistella sitä ”sosiaaliliberaalia sitoutumatonta äänestäjää”, joka teoriassa voisi äänestää kokoomusta tai vihreitä. Kuntavaaleissa EU-paketti ei toki ollut agendalla, mutta tämäkin episodi on hyvä muistaa: se mikä politiikan ammattilaisten mielestä on elintärkeää, ei välttämättä ole samanarvoinen asia suurelle yleisölle. Yhteisen velan lisääntyminen on tosiasia, mutta erityisesti sen puolesta toimiminen on jo toinen juttu.

Episodeja kokoomuksen sisällä

Keskusta kärsi vaalitappion mutta voitti gallupit ja nosti kannatustaan eduskuntavaaleista. Hallituksen kaatuminen kohtapuolin vaalien jälkeen lienee nyt viimeistään kuopattu. Annika Saarikko on puolueensa ykkönen vahvistuneella salkullaan. Mitä keskustasta rakentuu, on kuitenkin hämärän peitossa, pahin ei kuitenkaan realisoitunut.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo lienee vaalien yksi helpottunein puheenjohtaja. Hän sai irti joukkueestaan enemmän kuin ajateltiin ja gallupitkaan ennakoivat.

Vielä tammikuussa kokoomuksen sisältä vuodettiin puolueen teettämä hyödyllinen rajapintatutkimus näkökulmalla, että kokoomus persuilee. Sitten Jan Vapaavuori nosti kytkintä, kuten myös Kirsi Piha. Näiden tapahtumien jälkeen EU-paketti innosti muitakin kuin vihreitä epäilemään kokoomuksen suuntaa.

Oliko niin, että hieman kipeidenkin prosessien jälkeen kokoomus löysi enemmän itseään kuin aikoihin? Pitikö sanoa ääneen, että puolue voi olla huolissaan EU:n suunnasta olematta persuuntunut? Itse asiassa kokoomus oli yhteistä EU-velkaa varoessaan tasavallan presdentin pitkäaikaisella linjalla, eli mitään kovin historiatonta kokoomus ei tehnyt. Lopulta kokoomus pääsi yleisen velkaveroittelun lisäksi vastustamaan maakuntaveroa, jonka Jussi Saramo nosti Verkkouutisissa soten ehdoksi.

Merkitystä oli silläkin, että kokoomus sai Juhana Vartiaisesta kylmäpäisen pormestariehdokkaan, joka kokosi retoriikallaan konservatiiveja ja liberaaleja. Helsingin tuloksesta nähdään, että molempia kokoomus tarvitsee.

Kuntavaalien voittajat löytyvät politiikan kartan oikealta ja vähän tulkinnasta riippuen keskeltä. Vasemmistovetoinen hallitus jatkaa kokoomuksen noustessa sitä aiempaa vahvemmin haastamaan.

Liikkeet ovat kuitenkin nopeita. Talouden kasvu ja inflaatio kiihtyvät. Vaalikauden toisesta puolikkaasta tulee erilainen.

Alberto Claramunt

Alberto Claramunt

Alberto Claramunt on Verkkouutisten ja Nykypäivän päätoimittaja.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt