Manner-Suomen 19 maakunnan liittojen itselleen piirtämät vaakunat 1997. LEHTIKUVA / KIMMO MÄNTYLÄ

Terhi Koulumies: Punavihreä hallitus jyrää maakuntahallintoa

Laittaa epäilemään, että ymmärrys Uuttamaata kohtaan on vain näennäistä.

Antti Rinteen punavihreä hallitus on alkanut jyrätä Suomeen maakuntahallintoa. Se on ollut keskustan harras toive jo vuosikymmeniä ja oli ilmeisesti keskustalaisten tärkein kynnyskysymys hallitukseen osallistumiselle. Maakuntahallinto toisi toteutuessaan Suomeen kolmannen hallintotason kuntien ja valtion väliin. Se merkitsisi valtavasti uutta byrokratiaa ja kustannuksia ja johtaisi myös verotuksen kiristymiseen.

Maakuntien tärkeimmäksi tehtäväkokonaisuudeksi on kaavailtu sosiaali- ja terveyspalveluita, joista huolehtiminen siirrettäisiin niille kunnilta. Uudistusta perustellaan havainnolla, että maaseudulla on joitakin niin pieniä kuntia, etteivät ne pysty yksinään huolehtimaan palvelutarjonnasta väestön ikääntyessä. Pitäisi kuitenkin ymmärtää, että uudet vaalit, verot tai hallintovirat eivät paranna palveluja.

Pieniä kuntia kannattaisi mieluummin kannustaa joko kuntaliitoksiin tai tekemään keskenään yhteistyötä palveluiden organisoimisessa. Siten osassa päin Suomea on jo tehty menestyksellisesti. Sote-palveluiden järjestäminen pitäisi säilyttää kunnilla ja kehittää palveluita nykypohjalta.

Luotan kuntiin ja kaupunkeihin, niiden päätöksenteko on lähempänä ihmistä. Siksi myös sote-palveluiden on järkevintä perustua kuntien yhteistyön pohjalle. Tarvitsemme riittävän vahvoja kuntien yhteistyöalueita laadukkaiden palvelujen järjestämiseksi ympäri maata esimerkiksi kuntayhtymien muodossa. Useilla alueilla on jo muodostettu vapaaehtoisesti maakunnallinen sote-kuntayhtymä ja esimerkiksi Siun sote on koettu onnistuneeksi ratkaisuksi Pohjois-Karjalassa.

Yhteiskunnan tehtävä on tarjota jokaiselle hänen tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut. Jokaisen pitää päästä esimerkiksi lääkäriin mahdollisimman nopeasti, eikä kenenkään pitäisi joutua odottamaan hoitoa jonoissa pitkään. Peruspalveluita pitäisi siksi uudistaa palvelut edellä, eikä byrokratia ja hallinto edellä, kuten hallitus on nyt tekemässä.

Maakuntahallinnon yksi isoimmista kysymyksistä on, miten sen rahoitus järjestetään. Itse pidän yleisesti ottaen tärkeänä, että valta ja vastuu ovat aina kaiken toiminnan järjestämisessä yhdellä ja samalla taholla. Esimerkiksi nyt kunnilla on vastuu järjestää asukkailleen palvelut, valta päättää, miten se tehdään ja valta kerätä siihen tarvittava rahoitus. Jos maakuntauudistus toteutettaisiin niin, että rahoitus kierrätettäisiin maakunnille valtion budjetin kautta, se hämärtäisi tuon tärkeän vallan ja vastuun yhteyden. Se johtaisi joko siihen, että palveluiden saatavuus vaarantuisi rahan puutteessa, tai siihen, että menot lisääntyisivät hallitsemattomasti.

Jos maakunnille taas annettaisiin verotusoikeus, kuten kunnilla nykyään on, se johtaisi veroasteen kiristymiseen ajan kuluessa. Jos rahoitukseen sisällytettäisiin lisäksi – niin kuin todennäköistä on – aluepoliittinen tasausmekanismi, se merkitsisi lisääntyviä tulonsiirtoja kaupunkien veronmaksajilta taantuvan maaseudun asukkaille.

Hallitusohjelmasta löytyy kirjaus, jonka mukaan hallitus selvittää syksyllä mahdollisen erillisratkaisun luomista Uudenmaan alueelle ”yhdessä” kaupunkien kanssa. Jo selvitystyön alku laittaa epäilemään, että ymmärrys Uuttamaata kohtaan on vain näennäistä. Sosiaali- ja terveysministeriö lähetti nimittäin kaupungeille kutsun ensimmäiseen keskustelutilaisuuteen päällekkäin samaan aikaan, kun Helsingin pormestari isännöi juhlaviikkojen avajaistapahtumaa elokuussa.

On tosin epäselvää, mitä hyötyä erillisratkaisusta voisi lopultakaan olla pääkaupunkiseudulle, kun maakuntahallinnon pääasialliset ongelmat liittyvät byrokratian ja verotuksen lisääntymiseen ja rahoituksen ongelmiin. Ainakin pidän erittäin tärkeänä, että verotus ei kiristy ja että uusmaalaiset saavat käyttää omat verorahansa omien sote- palveluiden rahoittamiseen. Pääkaupunkiseutu on koko maan talouden veturi ja sillä on erilaiset ongelmat kuin vanhenevan väestön maaseudulla.

On kansainvälinen ilmiö, että isoihin kaupunkeihin kasaantuu myös huono-osaisuutta. Kaupunkeihin tulee paljon maahanmuuttajia ja nuoria ihmisiä, joilla on suuri tarve sosiaali- ja terveyspalveluille ja heikko veronmaksukyky. Sen vuoksi esimerkiksi ikääntyneen väestön määrä on huono mittari palvelujen rahoituksen pohjaksi. On rajansa sillä, kuinka paljon kaupunkien veronmaksajia voi kupata kepulaisen aluepolitiikan rahoittamiseksi.

Terhi Koulumies

Terhi Koulumies

Kokoomuksen helsinkiläinen kansanedustaja