Oletteko huomanneet, että sosiaalisessa mediassa menee yleensä vain kaksi tai kolme puheenvuoroa ennen kuin aivan asiallisesti alkanut keskustelu luistaa raiteiltaan. Joku kysyy täysin viattomasti, mistä saa halvalla Audiin jakohihnan. Ensimmäinen vastaaja antaa vinkin, mutta jo toinen toteaa jotain sellaista, ettei pidä omistaa Audia, jos ei ole varaa jakohihnaan, tai että hänen Nissanistaan ei ole koskaan tarvinnut vaihtaa hihnaa. Viimeistään kolmas vastaaja toteaa kaikkien Audin omistajien olevan pröystäileviä sikoja. Ja koko homma alkoi siitä, että joku kaipasi huoltovinkkiä.
Tämä ketjureaktio toistui koko Suomen mediassa, kun Aamulehti ilmoitti, että se luopuu sukupuolisidonnaisista päätteistä kuten palomies ja puhemies. Toimittaja(tar) Sanna Ukkola joutui arvostelumyrskyn silmään kyseenalaistaessaan ratkaisun.
Kritiikin ytimen voinee kiteyttää siten, että miksei tasa-arvon nimissä saisi päivittää vanhentuneita kutsumamuotoja. Niinpä, miksei? Itse asiassa en minäkään keksi syytä, miksei palomiestä voisi kutsua pelastajaksi, mutta puhemies on toista maata, tai tässä tapauksessa sukupuolta.
Kuten Ukkola kolumnissaan totesi: ”On outoa, että vaikka eduskunnan puhemies on perustuslaissa määrätty tehtävä, sanaa ei saisi käyttää. Toisaalla toimittajat ovat hyvin huolissaan siitä, että hallitus ei noudata perustuslakia.”
Aamulehden toimituksella on täysi oikeus kritisoida puhemies-termiä ja ehdottaa sille parempaa korviketta, mutta perustuslaillisen termin käytön lopettaminen vain siksi, että se ei vastaa toimituksen näkemystä sukupuolineutraalin ajattelun valtavirtaistamisesta, on kokonaan toisen mittaluokan asia.
Puhemiehen rinnastaminen palomieheen kertoo siitä, että toimituksessa ei enää ymmärretä mitä edustuksellinen demokratia on. Eduskunta ei ole työpaikka muiden joukossa, jonne työntekijät on vain satuttu valitsemaan vaaleilla.
Se on demokratiamme kulmakivi, jossa työskentelevät kansanedustajat ovat aivan poikkeuksellisessa suhteessa meihin muihin. He ovat siellä meidän luottamuksemme turvin. Näin heitä eivät koske monet meitä muita sitovat säädökset tai normit. Vaikka kansanedustaja olisi kuinka ahkera, hänelle ei makseta palkkaa eikä hänellä ole lomia. Ja vaikka parikin kansanedustajaa on saanut syytteen ja tuomion vihapuheista, yksikään noista syytteistä ei ole tullut eduskunnassa pidetystä puheesta, koska siellä vallitsee jopa sananvapaudesta eri säädökset kuin muualla yhteiskunnassa.
Suomen ylimmän päättävän elimen instituutioiden kutsumismuotoa oma-aloitteisesti muuttamalla Aamulehti antaa ymmärtää, ettei eduskunta ole palolaitosta kummempi laitos, ja siksi tuossa instituutiossa tapahtuvat muutokset ovat toimituskokous-, eivätkä lainsäädäntöasioita.
Tällä havainnolla on merkitystä myös siksi, että niin Aamulehden toimituksessa kuin demokratiamme pyhätössä sanat ovat se keskeisin työkalu. Avoimessa demokratiassa Aamulehdellä on oikeus kritisoida eduskunnan ja perustuslain sanavalintoja, mutta ei muuttaa niitä.
