Aikaisin aamulla puhelimeni soi. Vastasin. Luurin toisessa päässä mies halusi valittaa. Hän sanoi, että Suomessa yrittäjät ovat ahneita pettureita. Mies luuli minua vielä kansanedustajaksi.
Kysyin mieheltä perusteluja. Mies oli lukenut lehtiä ja sanoi, että kun yrittäjät ovat pulassa, he eivät halua apua lainojen muodossa (Finnveran koronalainat ovat käyneet huonosti kaupaksi). Sen sijaan kaikki avustukset kyllä otetaan kernaasti. Törkeää.
Tein miehelle kysymyksen. Jos olet yrittäjä, liiketoimintasi on kokonaan keskeytynyt ja olet jo korviasi myöten veloissa, haluatko pelastaa itsesi lisävelalla? Lisäksi kerroin, että olen nykyisin yrittäjä, en kansanedustaja. Mies sulki puhelimen.
Korona-aika on nostanut Suomessa ja myös maailmalla esiin lisää yhteisöllisyyttä. Terveys menee asioissa ykköseksi ja sen eteen tehdään nyt töitä yhtenä naisena ja miehenä. Kaikki ymmärtää, että homma on hoidettava, vaikka sitten huikealla velanotolla.
Mutta nyt jo hiukan pelottaa myös koronan jälkeinen aika. Katoaako yhteisöllisyys – nouseeko kateus? Velat on joskus maksettava – eikös juu? Nyt jo etsitään maksajia ja monien mielestä se en ole ainakaan minä. Sen sijaan joku toinen tienaa rahaa vääryydellä.
Ja aina kun väärinymmärrys ja kateus nostavat yhdessä päätään, nousee yhteiskunnassa sloganiksi ”listaamattomien yritysten verottomat osingot”. Nyt kun olen yrittäjä, tämä vaan tuntuu epäreilulta. Minusta tuntuu, että asioista puhuvat ne, jotka eivät ole päivääkään olleet yrittäjiä.
Ensinnäkin, ei ole verovapaita osinkoja. Listaamattoman yrityksenosinkojen kokonaisverorasitus (yritys + omistaja) on aina vähintään 26 prosenttia ja se nousee jopa 43 prosenttiin. Ja esimerkiksi minun tapauksessani yritys olen minä. Ei ole olemassa erillistä oliota nimeltä yritys. Vaikka teen yrityksen kautta, minä ne verot maksan, sekä yrityksen että omani.
Välillä on myös tarve muistuttaa, miksi listaamattomien yritysten nykyinen verokohtelu tehtiin. Perusteluna oli se, että haluttiin vahvistaa yritysten taseita. Liikeideassaan onnistuneita yrittäjiä haluttiin kannustaa varallisuuden pitämiseen yrityksissään – koska joskus se huonokin päivä tulee.
Koronan myötä tuli monelle huono päivä ja huono kevät. Haluaisin nähdä sellaisen tutkimuksen, kuinka paljon enemmän konkursseja olisi jo kevään aikana tullut, mikäli meillä ei olisi ollut nykyisen kaltaista listaamattomien yritysten verotusta ja sitä kautta vahvempia taseita.
Tai kuinka paljon olisi tullut lisää työttömyyttä. Kyllä siinä saa paraskin työntekijä irtisanomislapun, mikäli rahaa ei vain ole. Muistutan, että työllistävien yritysten on aina ensin maksettava työntekijöiden palkat ja vasta sitten yrittäjä saa tuloja – jos kirstun pohjalla on jotain.
Suomalaista yhteiskuntaa ei koronan jälkeen korjata verojen korotuksilla. Saanen huomauttaa, että kokonaisveroaste ennen korona-kriisiä oli jo maailman korkeimpia, 42,1 prosenttia. Suomi nousee opiskelulla, osaamiselle, yrittämisellä ja reilulla työnteolla.
