Entistä useampi suomalaispoika sulkeutuu huoneeseensa pelaamaan digipelejä eikä suostu lähtemään ulos, kertoo Hyksin Psykiatriakeskuksessa työskentelevä lastenpsykiatri Janne Kurki.
– Vanhemmat huolestuvat, kun nuori ei suostu menemään kouluun eikä tapaamaan kavereita, Kurki sanoo Helsingin Sanomille.
Kurki työskentelee käytöshäiriöistä, masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivien nuorten kanssa päivittäin. Hänen mukaansa huoneeseensa sulkeutuneita nuoria ei saa tulemaan vastaanotolle.
Kurjen arvion mukaan tällaisia nuoria on Suomessa jo tuhansia. Masennuksen ulkoiset tunnusmerkit täyttyvät, mutta nuori on tyytyväinen tilanteeseen. He ovat väkivaltaisia vain harvoin.
– Nämä ovat usein ikäistään nuoremman oloisia, arkoja poikia, Kurki kertoo.
Vielä 20 vuotta sitten tällainen tilanne oli harvinainen. Viimeistään murrosikä laukaisi tilanteen.
– Tuli tarve lähteä ulos hakemaan sosiaalisia suhteita ja seksuaalisia virikkeitä. Nyt kotiin lukkiutunut nuori kokee saavansa kaiken tarvitsemansa peleistä, netistä ja sosiaalisesta mediasta.
Kurjen mukaan nuorta on vaikea auttaa, jos hän ei suostu yhteistyöhön. Peliliatteiden takavarikoiminen on tuottanut huonoja tuloksia.
– On voinut käydä niin, että nuori uhkaa tappaa itsensä, jos pelilaitteet takavarikoidaan.
Pelaaminen ei ole Kurjen mukaan huono juttu, jos se pysyy tietyissä rajoissa. Ongelmat alkavat usein siinä vaiheessa, kun pelaamisesta tulee ainoa asia josta nuori saa ”kiksejä”.
Monella koululaisella on nykyään älypuhelin jo ala-asteella. Kurjen mukaan siitä ei ole välttämättä haittaa.
– Yksittäisellä sisällöllä ei välttämättä ole merkitystä, vaan sillä, mitä lapsi sieltä sosiaalisesta mediasta tai pelaamisesta hakee.
Pelaaminen ja sosiaalinen media nousevat jatkuvat esiin psykiatrien vastaanotoilla.
Kurjen mukaan nuoren päivittäisestä elämästä ei tule välttämättä mitään ilman tiettyä määrää omista kuvista saatua positiivisista palautetta.
Nuoret ovat oireilleet myös ennen some-aikakautta. Kurjen mukaan nykynuorten ongelmissa on kuitenkin usein kyse tunne-elämän epävakaudesta ja kyvyttömyydestä sanoittaa tunteitaan.
Kurki antaa lapsistaan huolestuneille vanhemmille yhden neuvon.
– Aikuisen tehtävänä on paitsi tasata oman lapsen tunne-elämää, myös tutustua aina uudelleen siihen, kuka lapsi on ja mitä hän tarvitsee.
