Rahoituksen professori Vesa Puttosen mukaan Suomella ei ole enää varaa ajatella, että julkisia varoja voitaisiin käyttää hyväosaisten kansalaisten elintapojen ylläpitämiseen.
– On kysytty, miten Suomella on varaa pitää joka neljäs tohtori välillä työttömänä tai lomautettuna, kun yhteiskunta on tehnyt heidän koulutukseensa suuria investointeja ja maailma janoaa uutta tietoa ja tutkimusta, Vesa Puttonen kirjoittaa Helsingin Sanomien vieraskynässä.
Professorin mukaan nykymaailmassa yhteiskunnan tehtävänä ei ole tarjota kansalaisilleen koulutusta vastaavaa työtä.
– Itse asiassa ”koulutusta vastaavaa työtä” ei enää ole edes olemassa. On vain työtä.
Puttosen mukaan työhön liittyvä pohjautuu edelleen suljettuun talouteen, jossa Suomi eli vielä 1980-luvulla.
– Yhteiskunnan rahoilla kouluttautuneen tohtorin tehtävä on etsiä työtä. Jos omaan koulutukseen perustuvaa työtä ei ole tarjolla, tohtorin pitää mennä muihin töihin ja alkaa pikkuhiljaa maksaa yhteiskunnalle takaisin koulutuksensa aiheuttamia kuluja, Puttonen toteaa.
Muualla maailmassa on toimittu näin jo pitkään. Yhteiskunnalla ei ole myöskään varaa rahoittaa elämää siellä, missä ihminen sattuu haluamaan asua. Puttosen mukaan työnhakijan vastuulla on muuttaa työn perässä, jos töitä ei ole tarjolla omalla kotipaikkakunnalla.
– Muuttaminen ei innosta, vaikka yhteiskunta on valmis jopa antamaan muuttokustannuksiin rahallista tukea. On sanomattakin selvää, että muuttokustannusten maksaminen ei ole kansainvälinen tapa.
Bruttokansantuote tehtyä työtuntia kohden ei ole kasvanut Suomessa viimeisen vuosikymmenen aikana. Vastaavaa ei ole tapahtunut aiemmin rauhan aikana eikä verrokkimaissamme. Hyvinvointivaltio tulee olemaan vakavissa rahoitusvaikeuksissa, jos talouskasvu ei kiihdy pysyvästi.
– Työnantajat valitsevat sellaiset työntekijät, joita tarvitsevat. Yksilön vastuulla on kykyjensä mukaan hoitaa omat asiansa ja mennä sellaisiin töihin, joita on tarjolla, Puttonen toteaa.
