Tampereen yliopiston julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainen toteaa perustuslakiblogissaan, että valmiuslaki ja poikkeusolot ovat tehneet rytinällä paluun poliittiseen ja oikeudelliseen keskusteluun.
– Sen verran synkronoidusti ja huolella laadittujen tiedotteiden kanssa HUS, pääministeri, presidentti ja sote-ministeriryhmä olivat, että on vaikea ajatella muuta kuin, että tänään (maanantaina) nähtiin huolella valmisteltu ja koordinoitu näytös, jota pääministerin viikonlopun henkilöhaastattelulausumat olivat jo pohjustaneet, Rautiainen kirjoittaa.
Hänen mukaansa on syytä uskoa, että nyt ollaan tosissaan, sillä poikkeusolot ja valmiuslaki ovat sellaisia oikeusvaltion fundamentteja – niin sanottuja vakavia asioita – joilla ei sovi vitsailla.
– On syytä uskoa, että tässä ei vain sapeleita kalistellen kovistella eräitä poliittisia toimijoita Helsingin kaupungintalon suunnalla, sillä poikkeusolot ja valmiuslaki ovat oikeusvaltiossa aivan liian vakavia asioita sapelien kalistelun välineiksi. Vähän samaan tapaan kuin ydinasevaltiolle ydinaseen laukaisunapin painamisella uhkailu on yksinkertaisesti sopimatonta.
Rautiainen toteaa, että nyt kun valmiuslaki on mainittu useita kertoja, on syytä muistaa, että se ei ole mikään ihmetyökalu, vaan äärimmäisessä hädässä käytettävissä oleva valtiosääntöisen välttämättömyysedellytyksen takana oleva hätätilaoikeudellinen työkalu, joka mahdollistaa vain sen, mitä siihen on etukäteen lainsäätäjä ohjelmoinut.
– Valmiuslaki ei siten mahdollista päätöksenteon keskittämistä valtioneuvostolle, saati sosiaali- ja terveysministeriölle. Näin keväällä tehtiin siinä määrin, että astuttiin yli sen missä oikeudellisesti sallitun raja kulkee, Rautiainen kirjoittaa.
– Valmiuslaki ei myöskään mahdollista tavanomaisessa lainsäädännössä kunnille ja aluehallintovirastoille annetun päätöksentekovallan yli kävelemistä edes poikkeusolojen aikana. Syksyllä ja erityisesti tänään (maanantaina) nähty Uudenmaan kuntien uhkailu valmiuslailla ei tästä näkökulmasta oikein osu maaliin, hän jatkaa.
Rautiaisen mukaan valmiuslailla uhkailussa ammutaan oikeudellisesti asiaa tarkastellen ohi maalin vähän samaan tapaan kuin epäonnisissa tartuntatautilain muutosyrityksissä tänä syksynä on tehty – ei hahmoteta tavoitteiden toteuttamismahdollisuuksien oikeudellista kehystä kunnolla.
– Tältä osin on todettava, että hallitus näyttää uppiniskaisuudessaan ajavan edelleen karille rajat ylittävän liikkumisen sääntelyn kanssa. Kuten uutiset kertovat, oli oikeuskanslerin vuoro kertoa, että sääntelyä rakennetaan edelleen oikeudellisesti kestämättömistä lähtökohdista.
Rautiainen toteaa, että käytännössä valmiuslaista löytyy nähdäkseni oikeastaan kolme sellaista työkalua, joita normaalilainsäädäntö ei mahdollista, ja joille voi koronaepidemian hallinnassa tulla lähitulevaisuudessa tarve, jos asiat kehittyvät hyvin epäsuotuisasti.
– Kun seuraavan kerran sanotaan, että maahan tarvitaan valmiuslaki, on tämän sanojalta syytä kysyä tarkoittaako hän, että tarvitaan 1) hoitotakuun poisto, 2) koulutetun terveydenhuoltohenkilöstön työvelvollisuus, 3) liikkumisrajoituksia maan sisällä tai vastaavaa.
– Jos hän vastaa, että tarvitaan jotain ihan muuta, on syytä kysyä, miten tuo asia hänen mielestään kytkeytyy valmiuslakiin tai poikkeusoloihin. Viime keväänä suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa poikkeusoloihin ja valmiuslakiin projisoitiin paljon sellaista, mitä ne eivät oikeudellisesti mahdollistaneet. Niinpä valmiuslain ja poikkeusolojen varjolla tehtiin vakavia perus- ja ihmisoikeusloukkauksia, jotka kohdistuivat esimerkiksi vammaisiin henkilöihin. Tähän suuntaan emme saa enää edetä, Rautiainen toteaa.
