Professori Markku Jäntin mukaan tuloerot eivät ole Suomessa muuttuneet 15 vuodessa.
– Eivät, kun tarkastellaan huipputuloja, eivät koko väestön tasolla eivätkä pienituloisten osalta, hän sanoo Ylelle.
Jäntin mukaan Suomessa ei ole nähtävissä tuloerojen kasvua kansainvälisillä eriarvoisuuden mittareilla mitattuna.
– Talouskriisin aikana tuloeroissa tapahtui hämmästyttävän vähän muutoksia, vaikka oli massatyöttömyys. Talouden alkaessa kasvaa kriisin jälkeen tuloerot repesivät 1994–1995, ja jatkoivat voimakasta kasvuaan vuosituhannen vaihteeseen. Vuoden 2000 jälkeen ne ovat pysyneet suunnilleen samalla tasolla, Jäntti sanoo.
Hänen mukaansa esimerkiksi leipäjonot eivät ole varsinainen todiste yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lisääntymisestä.
Professorin mukaan yksinhuoltajataloudet ovat ainoa ryhmä, jossa muutosta näkyy. Niiden tilanne muuttui jo kymmenen vuotta sitten. Jäntti sanoo yksinhuoltajaperheiden suhteellisen haavoittuvuuden lisääntyneen selvästi.
– Niiden lapset ovat herkemmässä asemassa kuin lapset keskimäärin. Mutta tässäkään asiassa muutos ei ole riittävän selvä, jotta se näkyisi koko väestön tasolla, Jäntti muistuttaa.
Tilastoista ei Markus Jäntin mukaan myöskään näy, että johtajien tulokehitys olisi erkaantunut tavallisista palkansaajista 2000-luvulla.
– Siihen on kaksi mahdollista selitystä. Ensimmäinen on, että kasvua ei ole ollut, ja käsitys on syntynyt jostain muualta. Toinen selitys on, että kasvua on ollut, mutta tavalla, jota ei voi mitata, Jäntti sanoo.
Professorin mukaan eriarvoisuuden kokemuksen vahvistumisen takana voi olla monia syitä. Epävarmuuden lisääntyminen voi johtua muutoksista, joita ei voi mitata rahassa.
Monet voivat Jäntin mukaan esimerkiksi kokea olevansa taloudellisesti haavoittuvia, koska he pitävät työpaikan menettämisen vaaraa aiempaa suurempana tai koska he näkevät muiden ympärillään joutuvan työttömiksi.
– Luulen, että osa Suomen tuloerojen kasvuun liittyvistä käsityksistä on tuontitavaraa muualta maailmasta. Kuvittelemme, että sama pätee Suomeen, professori pohtii.
