Oppivelvollisuuden pidentäminen toiselle asteelle on noussut eduskuntavaalien koulutuspoliittiseksi kärkiteemaksi ja on todennäköisesti keskeinen kysymys tulevissa hallitusneuvotteluissa.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne toteaa tuoreimmassa Suomen Kuvalehdessä, että jos SDP on hallituksessa ensi vaalikaudella, oppivelvollisuusikä pidennetään toiselle asteelle ”sataprosenttisella varmuudella”.
SDP:n lisäksi vihreät ja vasemmistoliitto haluavat oppivelvollisuutta venytettävän niin, että jokaisen nuoren olisi peruskoulun jälkeen suoritettava toisen asteen tutkinto. Myös keskusta on esittänyt tukea uudistukselle.
Kokoomus, perussuomalaiset, RKP ja kristillisdemokraatit vastustavat oppivelvollisuuden pidentämistä loppupäästä. Kokoomus panostaisi mieluummin varhaiskasvatukseen ja venyttäisi esiopetuksen kaksivuotiseksi koskemaan myös viisivuotiaita.
Kasvatustieteen professori Pasi Sahlbergin mielestä ”joihinkin vaalilupauksiin kuuluva oppivelvollisuuden pidentäminen olisi suomalaisen koulumaailman isojen haasteiden rinnalla merkityksetöntä ja turhaa”. Oppivelvollisuuden pidentämistä loppupäästä on perusteltu erityisesti työllisyyden edistämisellä ja syrjäytymisen ehkäisyllä.
− Perusopetuksen jälkeinen koulutuksen keskeyttäminen vaatii pakkoa viisaampia hoitokeinoja. En usko, että oppivelvollisuuden jatkamisella olisi nuorten syrjäytymiseen tai työllisyyteen väitettyä vaikusta, sillä itse ongelman syyt ovat syvemmällä kuin toisen asteen koulutukseen hakeutumisessa, kasvatustieteen professuureja eri puolilla maailmaa hoitanut Pasi Sahlberg kommentoi Verkkouutisille.
Koulumaailman todellinen ratkaistava ongelma on hänen mukaansa nuorten heikentynyt henkinen hyvinvointi.
− Yhä useampi nuori kokee ahdistusta ja yksinäisyyttä. Opettajien ja rehtoreiden hyvinvointi on niin ikään ollut laskusuunnassa. Valtion ja kuntien hupenevat taloudelliset resurssit tulisi käyttää järkevämmin tukemalla alueellista ja koulujen yhdessä tekemää, ennalta ehkäisevää täsmätyötä ja räätälöityjä ratkaisuja niille, jotka apua erityisesti tarvitsevat, Sahlberg sanoo.
Hintalapusta eri näkemyksiä
Kuntaliiton arvion mukaan oppivelvollisuuden venyttäminen toiselle asteelle maksaisi 184 miljoonaa euroa. Ylivoimaisesti suurin potti, 80−114 miljoonaa, kuluisi oppimateriaaleihin, jotka uudistuksen myötä tulisi tarjota opiskelijoille maksutta. SDP:n arvio uudistuksen hinnasta on huomattavasti maltillisempi, 100 miljoonaa euroa.
Antti Rinne on todennut oppivelvollisuusiän pidentämisen olevan investointi, ”joka maksaa itsensä takaisin jollakin aikavälillä”. Talouspoliittinen arviointineuvosto pitää reilu vuosi sitten julkaistussa raportissaan hyvinkin mahdollisena, että oppivelvollisuusiän nostaminen olisi pitkällä aikavälillä budjettineutraali ratkaisu, jos se onnistuisi pitämään nyt koulutuksen ulkopuolelle jäävät koulutuksessa 18 vuoden ikään asti.
Professori Sahlbergin mielestä puheissa oppivelvollisuuden pidentämisen talousvaikutuksista ei ole osattu huomioida, millainen ongelma koulutuksen varhainen keskeyttäminen on.
− En usko, että yksin oppivelvollisuuden pidentäminen vähentää opintonsa keskeyttäneiden määrää. Luultavasti kunnissa ja kouluissa oppivelvollisuutta valvovat kontrollitoimet ja pakon kulttuuri saattaisivat jopa lisätä koulutuksen keskeyttäneiden määrää. Luultavasti pakolla toisen asteen koulutuksessa olevat lisäisivät myös opettajien ja koulujen muun henkilökunnan työmäärää ja resurssien tarvetta, Sahlberg sanoo.
− Oppivelvollisuuden jatkamiseen kuluvat sadat miljoonat eurot kannattaisi kohdentaa ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, joilla on todettu positiivinen vaikutus itse ongelman juurisyiden hoitamiseen, hän lisää.
Myös Suomen Yrittäjien digi- ja koulutuspäällikkö Joonas Mikkilä pitää oppivelvollisuuden venyttämistä toiselle asteelle kalliina uudistuksena, joka ei pureutuisi työnantajan näkökulmasta keskeisimpään ongelmaan: osaamisen puutteisiin.
− Kukaan ei ole edelleenkään esittänyt, millä tavoin pidempi oppivelvollisuus auttaisi eteenpäin nuoria, joilla on oikeasti haasteita jo siellä peruskouluvaiheessa ja jotka siirtyvät liian heikoin valmiuksin toiselle asteelle, Joonas Mikkilä kommentoi Verkkouutisille.
− Auttaisiko se heitä saavuttamaan sellaisen osaamistason, jotta he pärjäävät työmarkkinoilla, jos he ylipäätään sinne joskus valmistuisivat? Tätä asiaa pitäisi avata paljon tarkemmin, kun koulupudokkuuden ongelmaan esitetään ratkaisuja, hän lisää.
Täsmätoimin eteenpäin
Pasi Sahlbergin mukaan oppivelvollisuuden pidentäminen koskisi vuosittain alle paria tuhatta nuorta, jotka syystä tai toisesta päättävät jättää koulutuksen perusopetuksen jälkeen siihen.
− Koulutuksen keskeyttämiset ylipäätään ovat Suomessa olleet vuosikymmenen aikana laskussa. Nuorille suunnatun ammatillisen koulutuksen keskeyttää noin 7 prosenttia. Kansainvälisessä vertailussa nämä määrät ovat suhteellisen pieniä, hän sanoo.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 perusopetuksen suorittaneista noin 3 prosenttia eli noin 1700 nuorta ei välittömästi jatkanut opiskelua toisella asteella, kun tuo luku vuosikymmen aiemmin oli noin 9 prosenttia.
− On vaikea uskoa, että tämä joukko innostuisi pakon edessä siirtymään toiselle asteelle heti peruskoulun jälkeen, saati sitten suorittamaan sen onnistuneesti päätökseen, Sahlberg sanoo.
Joonas Mikkilän mielestä pakollinen toinen aste maksuttomine oppimateriaaleineen olisi turha tulonsiirto koko ikäluokalle.
− Jos haluamme auttaa nuoria, joilla on eniten haasteita koulupolulla, niin mielestäni olisi aika epäoikeudenmukaista tehdä tällainen koko ikäluokkaa koskeva tulonsiirto. Se olisi pois peruskoulun kehittämisestä, nuorten tukemisesta peruskoulun ja toisen asteen välisessä nivelvaiheessa sekä tukea tarvitsevien nuorten yksilöllisistä täsmätoimista, jotka olisivat nyt huomattavasti tärkeämpiä, Mikkilä sanoo.
Myös professori Sahlberg näkee ongelmien ratkaisun varhaisemmissa vaiheissa ja nuorten yksilöllisessä tuessa.
− Järkevämpää olisi korjata perusopetuksen puutteita, jotka ovat johtaneet oppimismotivaation rapistumiseen, turhautumiseen, eriarvoisuuden lisääntymiseen ja myös opettajien uupumiseen. Lapsia ja nuoria tulisi tukea nykyistä paljon enemmän yksilöllisesti jo varhaiskasvatuksessa ja peruskoulun alaluokilla.
− Varhaiskasvatukseen investoiminen on kenties järkevin keino ennaltaehkäistä nuoruusiän ongelmia, joiden seuraus varhainen koulutuksen keskeyttäminen usein on, Sahlberg sanoo.
