Ennakoivat toimet tartuntataudin estämiseksi ovat oikeusvaltiossa hyväksyttäviä, kirjoittaa HUSin diagnostiikkajohtaja ja terveysoikeuden professori Lasse Lehtonen Uuden Suomen blogissaan.
Koronan ensimmäinen aalto tukahdutettiin Suomessa ottamalla keväällä käyttöön valmiuslain antamat toimintavaltiudet, Lehtonen kirjoittaa. Toisen aallon aikana vastuuta on siirretty alueellisille viranomaisille, jotka toimivat normaalein toimivaltuuksin.
– Keväällä moni oikeustieteen asiantuntija oli huolissaan siitä, että yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämisessä joudutaan vetoamaan poikkeusoloihin ja käyttämään epidemian rajoittamiseen melko huonosti sopivia valmiuslain säädöksiä, Lehtonen kirjoittaa.
Pääministeri Sanna Marin (sd.) on sittemmin todennut, että lainsäädäntö ei mahdollista hallituksen tarpeelliseksi katsomia toimia epidemian torjumiseksi. Tartuntatautilain muutosesitykset ovat kuitenkin saaneet osakseen voimakasta arvostelua.
– Esim. ravintola- ja matkailuala on omassa lobbauksessaan aktiivisesti tuonut esiin näkemystä, jonka mukaan elinkeinovapauteen puuttuminen ei saisi olla mahdollista, ennen kuin yleisvaarallinen tauti on osoitetusti levinnyt yökerhoista muuhun väestöön, Lehtonen kirjoittaa.
Terveysoikeuden professorina Lehtonen ei allekirjoita sellaista perustuslain tulkintaa, jossa perusoikeusrajoituksia voidaan tehdä vasta taudin jo levittyä.
– Tartuntatautilainsäädännön tarkoituksena on estää tartuntatautien leviäminen väestöön. Lainsäädäntö on siis lähtökohtaisesti luonteeltaan ennakoivaa. Jos tartuntataudin leviämistä estäviin toimiin ryhdytään vasta, kun osa väestöstä on sairastunut tai kuollut, on julkinen valta jo rikkonut velvoitettaan suojata jokaisen henkeä ja terveyttä, hän kirjoittaa.
– En siis missään nimessä allekirjoita sellaista perustuslain tulkintaa, että tartuntataudin rajoittamiseksi tehtäviä perusoikeusrajoituksia voitaisiin toteuttaa vasta, kun uhka on toteutunut.
Ei julkisen vallan tarvitse perustella jokaisen liikennemerkin välttämättömyyttä liikenneturvallisuudelle, professori toteaa.
– Olisikin todella eriskummallista juridiikkaa ajatella, että valmiuslain käyttöönoton edellytykset olisivat valtiosääntöoikeudellisesti helpompia kuin tartuntatautilaissa säädetyt toimet yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi, Lehtonen päättää.
