Koronaviruspandemian ilmaantuminen maailmalle yllätyksenä osoittaa, että juuri kenenkään katse ei ollut suunnattu oikein, toteaa Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Hiski Haukkala.
Hänen mukaansa Suomi ja koko maailma ajoivat päättyneen vuoden aikana jääkiekkotermiä käyttäen puolustajan miinaan.
– Selvää on, ettei kukaan voinut tietää pandemian ilmaantumisen tarkkaa hetkeä etukäteen. On myös totta, että kaikkeen ei ole mahdollista eikä järkevääkään varautua, Haukkala toteaa Suomen Kuvalehden näkökulma-kirjoituksessa.
Haukkalan mielestä pandemia ei kuitenkaan tullut varsinaisesti yllätyksenä, sillä uuden vaarallisen taudin ilmaantumista on jo vuosien ajan pidetty vain ajan kysymyksenä.
– Siksi puutteet sekä kansallisessa että etenkin kansainvälisessä varautumisessa ovat olleet silmiinpistäviä. Puutteita on varusteiden lisäksi ollut etenkin toimivaltuuksien, työnjaon ja toimintatapojen kohdalla.
– Samalla ongelmat tautitilanteen hallinnassa etenkin läntisessä maailmassa ovat osoitus ei vain ennakoivan vaan myös reagoivan toiminnan vaikeudesta. Paikoin jopa eksponentiaalisesti etenevän taudin kintereillä on vaikea pysyä.
Haukkalan mukaan koettua pitkäkestoisempi, ennakoivampi ja rajoittavampi toiminta olisi ollut tarpeen.
Britanniasta alkunsa saanut aiempaa huomattavasti ärhäkämmin tarttuva variantti asettaa Suomen ja maailman vielä uuden haasteen eteen.
– Jos jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä ja annamme sen päästä kiistattomasti vaikeaksi, olemme nopeasti etenevän uuden kannan edessä pian pahassa pulassa, Haukkala kirjoittaa.
– Lisäksi, ja olennaisemmin, koronaviruksen meille tarjoamasta lonkkataklauksesta on tulossa näkökenttäämme entisestään rajaava tekijä.
Haukkalan mukaan lähes koko maailma painaa nyt käsillä olevan pandemian perässä, katse tiukasti omissa jaloissa. Samalla laajempi horisontti on vaarassa kadota.
Tämä on hänen mielestään kriisiytyvän maailmamme vaarallinen paradoksi: arjesta tulee kriisinhallintaa ja samalla putkinäkö valtaa alaa.
– Vaikka käsillä olevan tilanteen hallinnassa onnistuttaisiinkin, niin samalla maailman muut vaara- ja riskitekijät pääsevät ottamaan rauhassa vauhtia ja vuorostaan yllättämään meidät.
– Tuloksena on tilanne, jossa tunnumme olevan koko ajan rähmällämme jäällä.
Haukkala korostaa, että tarvitaan laaja-alaisemmin ennakoivaa otetta.
– Ennakoinnin ideana ei ole ennustaa tulevaisuutta, sillä tämä ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Ennakoinnin pyrkimyksenä on mahdollistaa asianmukainen ja joustava toiminta muuttuvissa tilanteissa.
Tämä edellyttää laaja-alaista horisontin skannausta.
– Jo tiedossa olevien ilmiöiden seuraamisen lisäksi tarvitaan myös kykyä niin sanottujen hiljaisten signaalien ja huonosti odotuksiin sopivien ilmiöiden havaitsemiksi. Vain siten kykenemme ylipäätään käsittämään maailmaa ja sen nopeasti muuttuvia ilmiöitä ajoissa.
