Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Virén ihmettelee Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissaan, miksi Suomen kaltaista suuren julkisen sektorin maata kutsutaan ”hyvinvointivaltioksi” ja oletettavasti pienen julkisen sektorin maata pahoinvointivaltioksi.
Termiä on hänen mukaansa helppo markkinoida, kun siihen liittyy ajatus ”ilmaisista palveluksista” ja tulonsiirroista rikkailta köyhille. Totuus on Virénin mukaan kuitenkin monimutkaisempi. Ihmiset odottavat valtion kantavan vastuun kaikesta aina lasten kasvattamisesta vanhustenhoitoon. Samalla tulonsiirrot ja verot vain kasvavat. Lisäksi valtio on ottanut kansan riskit kannettavakseen.
Matti Virénin mukaan ”meidän suurin ongelmamme on juuri hyvinvointivaltio”.
– Liian suuret menot, liian suuret eläkkeet, liian suuret tuet, liian suuret ”ilmaiset palvelukset”. Koomista, että maassa, jonka julkinen sektori on ehkä maailman suurin ja joka vain kasvaa, hoetaan kilpaa, että ”nyt riittävät leikkaukset”, hän kirjoittaa.
Julkiset menot jatkavat professorin mukaan kasvuaan vääjäämättä, koska myös ilmaisten hyödykkeiden kysyntä on ääretöntä.
– Ääretöntä se jo muutenkin, mutta poliitikot vain lupaavat lisää, vaikka tietävät, että menoja ei kyetä rahoittamaan verovaroin. No, onhan ongelmaan ratkaisu; tuodaan ulkomailta työvoimaa, joka maksaa meidän veromme ja hoitaa meidän vanhuksemme. Ulkoistetaan hyvinvointivaltion rahoitus ulkomaalaisille.
Tämäkään mekanismi ei kuitenkaan Virénin mukaan toimi, koska hyvinvointivaltio ei ikinä kykene houkuttelemaan ”oikeita” veronmaksajia maahanmuuttajiksi. Järjestelmä päinvastoin karkottaa parhaat tai ainakin parhaiten koulutetut oman maan kansalaiset ”pahoinvointivaltioihin”.
Matti Virénin mukaan hyvin koulutetun ja korkea tuottavuuden omaavan maahanmuuttajan täytyy olla hullu tullakseen Suomeen töihin.
– Voiko kuvitella, että joku lääkäri Sveitsistä tai professori USA:sta tulisi töihin Suomeen? Korkein tulojen marginaalivero meillä on 59 prosenttia ja kun keskimääräinen (ja samalla marginaalinen) kulutusverojen aste on lähes 30 prosenttia, marginaalilla tuloista jää käteen vain hieman runsaat 15 prosenttia.
Hyvinvointivaltio houkuttelee Virénin mukaan ennen kaikkea niitä, joiden motiivina ovat ilmaishyödykkeet ja tulonsiirrot.
”Tuhon siemenet”
Matti Virén toteaa hyvinvointivaltion tuottavan ”oman tuhonsa siemenet”. Järjestelmä toimii vain, jos sen perustana on väestörakenne, jota dominoi suhteellisen hyvätuloinen keskiluokka. Jos sellaista ei ole, ei voida rakentaa hyvinvointivaltiotakaan.
– Vaikka köyhyyttä yritetään vimmatusti poistaa entistä suuremmilla tulonsiirroilla ja ankarammalla verotuksella, tulos on nolla tai jopa väärän suuntainen. Uusia köyhiä tulee koko ajan lisää; köyhiä lapsiperheitä, työtä karttelevia hyvinvointivaltion ”elättejä”, viisikymppisenä eläkkeelle hamuavia ja yhteiskuntaan huonosti integroituneita maahanmuuttajia, hän kirjoittaa.
Virén nostaa esiin myös sekä kotitalouksien että julkisen sektorin olemattoman säästämisen. Jos säästämisaste on kansantaloudessa nolla, tarkoittaa se hänen mukaansa pitkässä juoksussa samaa investointiasteelle ja sitä mukaa myös talouskasvulle.
Vaikka ylivelkaantumisesta kuinka varoiteltaisiin, ei motiivia säästää Virénin mukaan ole, koska valtio ja Kela ovat vakuuttaneet kaikki toimeentuloriskejä vastaan.
Professori muistuttaa Suomen säästämisasteen olleen vielä 1950-luvulla Euroopan ja maailman korkeimpia, vaikka ihmiset olivat tuolloin nykynäkökulmasta suorastaan rutiköyhiä.
– Mutta sen ajan ihmiset eivät olleet kuulleet ihmeellisestä hyvinvointivaltio-takaseinästä, josta saa tarvittaessa aina rahaa.
