Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori emeritus Heikki Halila kirjoittaa Lakimiesuutisissa trial by newspaper -ilmiöstä. Sillä tai trial by medialla tarkoitetaan tilannetta, jossa tiedotusväline vaikuttaa uutisoinnillaan oikeudenkäyntiin luomalla mielikuvaa syyttömyydestä tai syyllisyydestä.
Heikki Halila kertoo anekdootin poliitikosta, joka oli 40 vuotta sitten lounaalla Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan kanssa ja valitteli, että salaiseksi sovitusta kokouksesta oli tietoja HS:ssa. Päätoimittaja oli vastannut, että sinun tehtäväsi on pitää salaisia kokouksia ja minun kertoa niistä.
– Näinhän se oli ja on. Toimittajat voivat tukeutua vahvaan lähdesuojaan, mikä on avoimessa yhteiskunnassa perusteltua, professori Heikki Halila toteaa.
– Tilanne muuttuu, kun tiedotusvälineissä julkaistaan Suomen turvallisuuden tai kansainvälispoliittisen aseman kannalta salaista tai sellaiseksi ymmärrettyä tietoa. STT:n toimitusjohtaja Eero Berg sai vuonna 1940 vuoden ja kahden kuukauden vankeustuomion valtiosalaisuuden paljastamisesta. Berg oli määrännyt 11.3.1940 kerrottavaksi Ruotsin tietotoimisto TT:lle, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunta on hyväksynyt Neuvostoliiton vaatimukset rauhanehdoiksi. Kysymys ei ollut pienestä asiasta. Paasikivi oli neuvottelemassa Molotovin kanssa siitä, jäävätkö Enson tehtaat Suomen puolelle, ja uskoi voivansa tässä onnistua. Neuvottelu päättyi, kun tietovuoto oli tullut tietoon. Tällaisissa tilanteissa Paasikivellä oli tapana siteerata Otto von Bismarckia: kansakunta maksaa ne ikkunat, jotka lehdistö rikkoo.
Nykyisessä tapauksessa on kysymys HS:n artikkelista 16.12.2017 otsikolla ”HS:n hankkimat erittäin salaiset tiedot kertovat ensi kertaa, mitä Tikkakoskella tapahtuu”. Jutulle luvattiin lehdessä jatkoa, jota ei kohun synnyttyä tullut. Apulaisvaltakunnansyyttäjä päätti marraskuussa 2021 nostaa syytteen kolmea lehden toimittajaa vastaan turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja sen yrityksestä. HS:n mielestä kolmikko ei rikkonut salaisuuksia ja tarkoitus oli keskustella tiedustelulainsäädännöstä.
– Vaikka sananvapaus on keskeinen perusoikeus, sille on rikoslaissa rajoja, minkä on myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö todennut. Oikeudenkäynnistä voi tulla monitahoinen, eikä tässä ole syytä lähteä ennakoimaan siihen liittyviä piirteitä. Yksi sellainen on se, miten syytettyjen piiri muodostui, Halila toteaa.
Hänen mukaansa on ymmärrettävää, että HS puolustaa toimittajiaan ja myös kertoo, mistä tässä on sen mielestä kysymys.
– Kun syytteet tulivat julki, HS:ssa esitettiin järkyttyneenä, että oikeudenkäynti ja vankeustuomion uhka vaarantavat sananvapautta. Lehdessä kerrottiin, miten alan kotimainen ja kansainvälinen järjestö olivat rientäneet toimittajien tueksi. Julkisen sanan neuvostokin ehätti vaatimaan oikeudenkäynniltä mahdollisimman suurta avoimuutta, professori huomauttaa.
– Muutamaa päivää aikaisemmin HS:ssa oli paheksuttu sitä, miten jopa maailmanlaajuisesti vaaditaan sananvapauden nimissä hylättäväksi syytettä, joka on nostettu Päivi Räsästä vastaan kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Eikö näissä ole kysymys trial by newspaper -ilmiöstä, ja tullaanko tällaista näkemään lisää näissä jutuissa?, hän kysyy.
Suomen Kuvalehden mukaan Helsingin Sanomien toimituksessa on ihmetelty, että lehden johto käytti asian poliisikuulusteluissa itsekriminointisuojaa eli he eivät vastanneet mihinkään kuulusteluissa kysyttyyn. Tätä ei oltu kerrottu toimituksen infotilaisuudessa, jossa ”oli puhuttu sananvapausloukkauksista ja syyttäjän sattumanvaraisesta harkinnasta”. Lehden johto vältti syytteet.
Suojelupoliisi on tyytyväinen tiedustelulakeihin ja olemme samaa mieltä siitä, että soveltamisesta tarvitaan lisää kokemusta ennen mahdollisia isompia muutoksia. Yksittäisiä muutostarpeita otimme lausuntoomme, kun niitä pyydettiin. Asiaa on pitänyt esillä ennen kaikkea HS itse. https://t.co/T1Qj9Z5M6q
— Antti Pelttari (@pelttariantti) December 19, 2021
