Aalto-yliopiston yhdyskuntasuunnittelun professorin Kimmo Lapintien mielestä ideoiden perusteleminen on usein vähintään yhtä tärkeää kuin idea itse, kertoo Helsingin Sanomat.
Korkein hallinto-oikeus kumosi marraskuun alussa neljä Helsinkiin suunnitellusta kaupunkibulevardista. Yleiskaava kaatui Lahdenväylän, Hämeenlinnanväylän, Turunväylän ja Länsiväylän osalta.
Professori Kimmo Lapintien mukaan 1900-luvulla muutosvastarinnan kampittamiseen riitti suunnittelijoiden asiantuntijuuteen vetoaminen, mutta tänä päivänä kansalaisyhteiskunta repii löperösti perustellut argumentit kappaleiksi.
Hänen näkemyksensä mukaan yleiskaavan oikeutusta lähdettiin hakemaan väärässä järjestyksessä. Ensin keksittiin se, mitä halutaan tehdä ja vasta tämän jälkeen alettiin liimailla idean päälle sitä tukevia argumentteja. Todistus ei vakuuttanut vastustajia.
Sisääntuloteiden muuttamista asuinkaduiksi eli kaupunkibulevardeiksi perusteltiin sillä, että kaupungin tiivistäminen loisi niin kutsuttuja kasautumisetuja eli tuottaisi taloudellista toimeliaisuutta. Toisaalta bulevardien väitettiin johtavan kaupungin ilmastopäästöjen pienenemiseen.
Argumentit jäivät uskon varaan
Ongelmana Lapintien mukaan oli, että argumentteja ei perusteltu tiedolla. Yleiskaavan tausta-aineistoista ei löydy lähdeviitteitä tutkimuksiin, joista voitaisiin päätellä, minkälaisissa tilanteissa mainostettuja kasautumisetuja syntyy ja mikä niiden mittakaava on. Sama koskee myös suunnitelmien ekologisuutta. Argumentit jäivät uskon varaan.
Toinen ongelma yleiskaavaprosessissa oli Lapintien mukaan se, että ilmeiset vasta-argumentit yritettiin lakaista maton alle. Vuosia erilaisia liikennesuunnitelmia oli perusteltu matka-ajoilla, mutta yhtäkkiä niillä ei ollutkaan enää väliä. Samalla tavalla ”myöhemmin ratkaistavaksi” lykättiin kaupunkibulevardeihin liittyvät saaste- ja meluongelmat.
Maankäyttö- ja rakennuslaki pakottaa kaavoittajat kuulemaan maankäyttösuunnitelmissaan kaupunkilaisia. Helsingin yleiskaavan valmistelu on Lapintien mukaan esimerkki siitä, että näkemys asiantuntijavallasta elää kaupunkisuunnittelussa silti edelleen vahvana. Asukkaita kuullaan, mutta ei kuunnella.
