Brittien syöksykierre alkoi, kun David Cameron antoi pikkusormensa populismille ja johdatti konservatiivit ulos EPP-ryhmästä. Seurasi Brexit ja pian seuraa Iso-Britannian muuttuminen Vähä-Britanniaksi.
Saksan ja Ranskan duokin ontuu, kun ranskalaisten painoarvo on parlamentissa kärsinyt populistista vallanpudotuksesta.
Ranskalaisten määrä parlamentin kahdessa suurimmassa ryhmässä on kymmenessä vuodessa romahtanut. Vuoden 2009 vaaleissa EPP:hen valittiin 18 ranskalaista, vuonna 2019 enää kahdeksan. Sosialistiryhmään heitä valittiin vuonna 2009 31, viime vaaleissa enää kuusi. Samaan aikaan Marine Le Penin johtamat populistit ovat lisänneet paikkamääränsä ID-ryhmässä kolmesta 23:een.
Vaikka Euroopan parlamentti ei edusta jäsenmaita, vaan Euroopan kansalaisia, on jäsenmailla poliittisten ryhmien kautta merkittävä rooli. Kansalliset puolueet ovat meppien kautta edustettuna poliittisissa ryhmissä, joiden sisällä ja välillä tehdään merkittävimmät poliittiset linjanvedot.
Suurten jäsenmaitten delegaatioilla on ollut varsinkin suurissa ryhmissä paljon sananvaltaa. Enää ei välttämättä niin ole. Isänmaallisuuden paradoksi on, että ne, jotka sitä kuuluvimmin kuuluttavat, tekevät omalle isänmaalleen suurinta harmia.
Eri ryhmissä puuhailevia populisteja yhdistää ryhmäkurin puute, flirttailu epädemokraattisten voimien ja mielipiteiden kanssa, kyseenalainen suhde ihmisarvoon, äärimmillään jopa rasistiset näkemykset sekä yleinen asenne, jota voi kohteliaasti kuvailla vaikka orgaanisen lannoitemateriaalin heittelyksi. Tämä on tehokas resepti hankkiutua mahdollisimman etäälle vallasta. ID-ryhmän 21:stä ranskalaisesta ei ole maalleen kuin kyseenalaista julkisuusarvoa.
Puola, jossa populistinen Laki ja Oikeus on ottanut vallan, on neuvostossa enemmän sivustakatsoja ja toimenpiteitten kohde kuin EU:n suuntaan vaikuttava voima, vaikka kokonsa puolesta se voisi olla johtavien EU-maitten joukossa. Parlamentissa vaikutusvaltaisimmat puolalaiset ovat EPP:n ryhmässä. Populistien ihmemaa Italiassa on Matteo Salvinin ja Luigi Di Maion puolueilla on yhteensä 43 meppiä. Samoista edellä mainituista syistä näiden vaikutus lainsäädäntötyöhön on vain hieman mitätöntä suurempi.
Täydellisessä maailmassa kansalaiset havahtuisivat tilanteeseen ja äänestäisivät seuraavissa vaaleissa maansa valta-asemat takaisin omalle paikalleen. Luultavampaa kuitenkin on, että vallan heikkeneminen kumuloituu yleisenä valituksena, että ”EU ei kuuntele” ja ”Bryssel on yhä kauempana”. Pahimmoillaanhan tämä johtaa siihen, että populistien menestys ruokkii itseään takaperoisella mekanismilla. Tämä on tietysti sukua sille, mitä on jo tapahtunut monissa jäsenmaissa, kun populistien menestys on vaikeuttanut päätöksentekoa.
Kun siis kaivelet sekopäisesti kuoppia järkevän politiikan esteeksi, saat palkkioksi selkääntaputuksia ja uuden lapion.
