Euroopan populistipuolueiden illiberaaliksi luonnehdittuun maailmankuvaan liittyy Open Society European Policy -instituuttia johtavan Heather Grabben ja Carnegie Europe -ajatushautomon vierailevan tutkijan Stefan Lehnen mielestä runsaasti ristiriitaisuuksia. He kommentoivat artikkelissaan viittä eri muodoissa toistunutta väittämää, jotka koskevat Euroopan unionia.
1. ”Voimme sekä pitää kakun että myös syödä sen”
Populistien illiberaali visio lähtee siitä, että Euroopan integraation tuottamat hyödyt jatkuvat entisellään riippumatta siitä, miten jäsenvaltioiden hallitukset toimivat.
– Populistijohtajat väittävät kykenevänsä palauttamaan kansallisten hallitusten ensisijaisuuden ja hylkäämään epämieluisat normit ja standardit, mutta silti säilyttämään vakauden ja vaurauden. Keskeiset periaatteet, kuten oikeusvaltiojärjestelmä, keskinäinen kunnioitus ja moniarvoisuus, ovat heidän mielestään langettuja rangaistuksia, tutkijat sanovat.
– Nämä periaatteet kuitenkin ovat juuri se, mikä ylläpitää vakautta ja vaurautta – niiden ansiosta jäsenvaltiot voivat luottaa toisiinsa. Ne tarjoavat oikeusvarmuuden ja institutionaalisen luotettavuuden, jota julkisen ja yksityisen sektorin kaupankäynti ja yhteistyö edellyttävät.
Illiberaalien vallanpitäjien halu kontrolloida tuomioistuinlaitosta, mediaa ja kansalaisjärjestöjä perustuu tutkijoiden mukaan pyrkimykseen välttyä oman toimintansa julkiselta tarkastelulta ja sen mahdollisilta oikeudellisilta seuraamuksilta. Tämä on omiaan heikentämään demokratiaa ja reilua kilpailua. Lopulta kaikki kärsivät.
2. ”Palautamme kansallisen suvereniteetin ja otamme takaisin kontrollin”
Populismiin sisältyy tutkijoiden mukaan tyypillisesti aimo annos nostalgiaa, haikailua takaisin 1950-luvun yksinkertaisempaan maailmaan. Euroopan hyvinvointi on kuitenkin riippuvainen ylikansallisista toimitusketjuista, teknologiavaihdosta ja pääsystä kansainvälisille markkinoille.
– Kansallisen suvereniteetin palauttaminen on varsinkin Euroopan pienten valtioiden kannalta illuusio globalisoituneessa ja keskinäisriippuvaisessa maailmassa, he sanovat.
– Samankaltaista itsepetosta ovat populistien vaatimukset autonomisemmasta ulkopolitiikasta, jotta he voisivat tehdä erillissopimuksia Venäjän, Kiinan ja muiden valtioiden kanssa EU:n kilpailu- ja hankintasäännöksistä riippumatta. Euroopan yksittäisten valtioiden painoarvo maailman mittakaavassa on pikemminkin vähenemässä.
Yhteisen EU-rintaman mureneminen tekisikin tutkijoiden mukaan yksittäisistä jäsenvaltioista entistä haavoittuvaisempia ulkoiselle vaikuttamiselle, jota populistit nimenomaan kertovat haluavansa välttää.
3. ”Kansallinen etu on asetettava kaiken muun edelle”
Populistit suhtautuvat tutkijoiden mukaan kompromisseihin usein petoksena. Siksi EU:n alituinen konsensushakuisuus onkin heidän silmissään äärimmäisen halveksuttavaa. Tämä asenne johtaa siihen, että myös populistien keskinäinen solidaarisuus on lähes olematonta.
– Esimerkiksi (maahanmuuttovastaisen Lega-puolueen johtaja Matteo) Salvini odottaa muiden maiden jakavan taakan, jonka Italia monien maahanmuuttajien ensimmäisenä saapumismaana joutuu kantamaan, tutkijat muistuttavat.
Keski-Euroopan populisteille tämä ei kuitenkaan sovi, vaan he haluavat pitää maidensa rajat mahdollisimman visusti kiinni.
Samaan tapaan keskieurooppalaiset populistit tahtovat säilyttää kansalaisten oikeuden asua ja työskennellä muissa EU-maissa, mutta Saksan, Ranskan, Hollannin ja Itävallan populistit päinvastoin vaativat tämän oikeuden rajoittamista.
4. ”Kaikki ongelmamme ratkeavat, kun pidämme ulkona kaikki ne, jotka eivät tänne kuulu”
Populistipuolueiden pakonomaiselta vaikuttava keskittyminen maahanmuuttoon luo tutkijoiden mukaan yhteiskunnan sisäisiä jakolinjoja sekä rapauttaa keskinäistä luottamusta ja hyviä tapoja.
– Poliitikkojen päivittäiset puheet, joissa väitetään miljoonien ulkomaalaisten yrittävän kukistaa heidän omat kansalaisensa, luovat pelon ilmapiiriä. Pelko synnyttää viheliäisen kehän, joka ruokkii muukalaisvihaa myös muita eurooppalaisia vastaan, he toteavat.
Kaksi maailmansotaa nähnyt 1900-luku todistaa heidän mukaansa siitä, että voimakas vihamielisyys kansallisia vähemmistöjä kohtaan tekee yhteiskunnan entistä alttiimmaksi väkivallalle ja huonoille naapurisuhteille – lopulta myös valtioiden välisille konflikteille. EU on syntynyt juuri siksi, jotta Eurooppa voisi sellaisilta jatkossa välttyä.
5. ”Me olemme EU:n tulevaisuus”
Jos illiberaali Eurooppa-visio voittaisi, tutkijat pitävät epätodennäköisenä, että Euroopan integraatio voisi jatkua.
– Populismi perustuu keskeytyksettömään kampanjointiin ulkoista vihollista vastaan. Siksi populistijohtajille ei riitä mikään. He jatkavat EU-vastaista kampanjointiaan riippumatta siitä, mitä EU tekee, sillä se on niin sopiva syntipukki.
Vaikka EU kykenisi uudistumaan kuinka perusteellisesti hyvänsä, tutkijat eivät usko, että populistit silti sitoutuisivat tukemaan Euroopan integraatiota.
– Radikaalimmat voimat vyöryvät vähemmän radikaalien yli, maiden keskinäinen luottamus ja yhteenkuuluvuus murenevat.
Populistinen ohjelma ei toimi
Populistien tarjoilema illiberaali Eurooppa-visio kompastuisi Grabben ja Lehnen mukaan käytännössä varsin pian omiin sisäisiin ristiriitaisuuksiinsa.
– Se pohjautuu vapaamatkustajuuteen siinä oikeusjärjestelmässä ja niissä vakaissa toimielimissä, jotka EU-tasolla on yli kuudenkymmenen vuoden kuluessa luotu, mutta sivuuttaa sen, että oikeusvaltioperiaatteen ja keskinäisen solidaarisuuden hylkääminen romuttaisi lopulta Euroopan vakauden ja vaurauden, he toteavat.
– Sisäänrakennettuna populistien erilaisiin visioihin siitä, mikä on hyväksi heidän omille yhteiskunnilleen, on juuri samanlainen valtioiden välinen kilpailu, joka johti konflikteihin Euroopassa aiempien vuosisatojen aikana.
Vaikka populistien visio Euroopasta on sekava ja täynnä sisäisiä ristiriitaisuuksia, heidän vahvistuvalla roolillaan voi tutkijoiden mukaan olla merkittäviä heijastusvaikutuksia EU:n tulevaan kehitykseen.
– Euroopan liberaalin demokratian puolustajilla ei ole varaa sivuuttaa tätä visiota valmistautuessaan vuonna 2019 järjestettäviin Euroopan parlamentin vaaleihin, vaan heidän on paljastettava sen heikkoudet ja vaarat ja esitettävä oma suunnitelmansa paremman EU:n kehittämiseksi.
