Viron entinen presidentti Toomas Hendrik Ilves perustelee American Interestin kirjoituksessaan, miksi populisteille tulisi vastata naurulla eikä kauhistelulla, epätoivolla ja pöyristelyllä sosiaalisessa mediassa.
– Taistellaksemme populismia vastaan, on meidän omaksuttava tapa, jolla ei vain selvitä, vaan voitetaan ja lopulta palautetaan säädyllisyys ja sivistynyt tapa keskustella – nauru, Ilves toteaa.
Toomas Hendrik Ilves muistuttaa, että demokratioiden määrä maailmassa on kääntynyt laskuun, ja uusi ja vanha vapaa yhteiskunta toisensa jälkeen on muuttunut niin kutsutuksi ”illiberaaleiksi demokratioiksi”. Niitä määrittävät hänen mukaansa vapauden rajoitukset, korruptio, mielivaltaisuus ja joskus jopa pelko ja sorto.
Ilves ei niele perinteisesti tarjottuja syitä kuten ”globalismia”, ”jälkeen jätettyjen kapinaa” tai ”eliitin epäonnistumisia”.
– Monet näistä syyteorioista ovat puutteellisia, etenkin kun niitä nostetaan esiin keskustellessa siitä, mikä Itä-Eurooppaa vaivaa. Argumentti rakennetaan sivuuttaen todellinen data.
Toomas Hendrik Ilveksen mukaan pelkkä vilkaisu tuloeroihin näissä maissa paljastaa, että väitteet ovat palturia. Tuloerot ovat pysyneet vakaina koko EU-alueella.
– Ne ovat paljon pienemmät kuin vaikka Yhdysvalloissa, missä ne ovat olleet korkeita ja nousseet, etenkin nykyisen populistihallinnon aikana. Eikä populisteista ole pulaa maassa, jossa tulerot ovat eräät pienimmistä – Unkarissa, Ilves sanoo.
Hänen mukaansa se, mitä nähdään maissa, joissa populistit ovat vallassa tai menestyvät, on todellisuudessa ”niitä toisia” vastaan koettujen tunteiden hyväksikäyttöä.
– Ovat he sitten ulkomaalaisia ja maahanmuuttajia tai kotimaisia ”muita”, joita populistit kutsuvat ”eliitiksi”. Olkoon sitten kyse Yhdysvalloista, Britanniasta tai Unkarista, joissa populistit ovat vallassa tai merkittäviä oppositiopuolueita kuten Italian Lega, Saksan AfD, ruotsidemokraatit ja Ranskan kansallinen rintama, on ”jonkin vihollisen” vainoharhaisesta vastustamisesta tullut merkittävä trendi demokratioissa, Toomas Hendrik Ilves toteaa.
Hän nostaa esimerkiksi Viron ja Unkarin kaltaiset maat, jotka ovat Euroopan etnisesti homogeenisimpia. Niissä ulkomaalaiset ”muut” ovat Ilveksen mukaan kuvitteellisia.
– Poliitikot raivoavat heitä vastaan. Silti heitä ei ole havaittavissa olevin määrin. Tästä huolimatta ne muutamat ulkomaalaiset, joita näissä maissa on, kohtaavat tällä vihantäyteisellä retoriikalla hyväksyttyä häirintää.
Paha eliitti?
Toomas Hendrik Ilves pitää oman maan niin kutsutun eliitin vihaamista mielenkiintoisena. Hänen mukaansa tähän kuuluu kaksi puolta. Ensimmäiseksi ajatus siitä, että politiikan tavoitteena on hävittää poliittiset vastustajat maailmankartalta ja toiseksi voimakas kauna ”pahaksi” maalattua eliittiä kohtaan.
– Nykypäivän liberaalidemokraattisen järjestyksen populismeissa nämä kaksi toimivat käsi kädessä. Populistit vetoavat ressentimentiin puhuakseen tavan kansan puolesta ja vastaan kuvitteellista eliittiä, joka on tuhottava.
Ilveksen mukaan kaunan arvoistakin eliittiä on. Hän viittaa esimerkiksi Eurooppaa vuosisatoja hallinneisiin aristokratioihin tai etnisiin hierarkioihin kuten Yhdysvaltojen Jim Crow -rotuerotteluun. Hän muistuttaa myös toisenlaisesta eliitistä, jolla ei niin ikään ole mitään tekemistä meritokratian kanssa. Siitä, joka syntyy yhteistyöstä valtaapitävien kanssa. Tällaisissa tilanteissa Neuvostoliiton nomenklatuuran kaltainen ryhmä nauttii ylimääräistä etua kuulumalla autoritääriseen ja epädemokraattiseen hallintoon.
Toomas Hendrik Ilves myöntää, että meritokratiassa järjestelmän hyötyjiltä puuttuu turhan usein halu auttaa muita.
– Tästä huolimatta voimme olla yhtä mieltä siitä, että meritokratia on yleisesti johtanut parempiin lopputuloksiin kuin perimykseen perustuva aristokratia tai kollaborationismi. Parempiin tuloksiin, koska meritokratiassa tyhmyyttä tai epäpätevyyttä ei palkita tai paineta villaisella, kuten tehtiin aristokratioissa ja kuten autoritääristen järjestelmien puolueuskollisuuteen perustuvissa järjestelmissä tehdään. Meritokratiassa kilpailu on ikuista ja elintärkeää.
Toomas Hendrik Ilveksen mukaan tämä illiberalismin heikkous antaa toivoa siitä, että ilmiö on väliaikainen.
– Populistit yksinkertaistavat ja tiivistävät yhteiskuntien monimutkaisuuden yksinkertaisiksi ongelmiksi, jotka ovat väitetysti eliitin luomia, sekä olettavat, että nämä yhteiskunnat ovat niin turvattuja, ettei mitään katastrofia voi tapahtua oli vallassa kuka tahansa.
Tätä heikkouttaan populistit eivät Ilveksen mukaan ymmärrä.
– Populistit ajattelevat, ettei eliitillä ole mitään pätevyyttä, eikä sillä siksi ole mitään seurauksia, jos heidät korvaa omilla kavereillaan.
Lääkkeenä nauru
Toomas Hendrik Ilveksen mukaan psykologiassa tunnettu Dunning-Krugerin ylivertaisuusvinouma on osuva vertauskuva nykyiselle populismille. Ilmiöllä tarkoitetaan epäpätevien ihmisten kyvyttömyyttä ymmärtää omaa osaamattomuuttaan.
– Ihmiset, jotka eivät osaa tunnistaa epäpätevyyttään tekevät epäpäteviä päätöksiä asioista, joiden ratkaisu vaatii erittäin korkeaa osaamista. Epäonnistuessaan he sitten syyttävät muita. Tämä on vaarallinen ja mahdollisesti itseään ruokkiva mekanismi, Ilves sanoo.
– Jos sitä ei haasteta, voidaan epäonnistumiset aina sälyttää varjoissa piileskelevien ja populisteja joka käänteessä torppaavien hirmuisten ulkomaalaisten tai kotimaisten ”muiden” harteille, hän jatkaa.
Tässä tilanteessa ratkaisun tulisi Toomas Hendrik Ilveksen mukaan olla yksinkertaisesti nauru.
– Kaikki tämä epäpätevyys on niin naurettavaa. Silti me emme naura. Meitä kauhistuttaa, koska uskomme säädyllisyyteen ja kertyvän tiedon luomaan edistykseen sekä kantapään kautta opittuun ihmisyyden kunnioittamiseen.
– Me jaamme pöyristyttäviä tviittejä, me vajoamme epätoivoon, me pyörittelemme päitämme ja toivomme, että tämä olisi pian ohi. Se mitä emme tajua on, että kaikki tämä on naurettavaa. Se on posketonta. He ovat poskettomia. Silti takerrumme siihen ajatukseen, ettei pilkkaa voi hyväksyä. Me pidämme pilkkaamista ja nauramista sivistymättömänä – he eivät.
Toomas Hendrik Ilveksen mukaan naurunalaiseksi saattaminen on paras vastaus nykyään päivittäisiin älyttömyyksiin. Hän viittaa esimerkiksi viraaliksi lähteneeseen videoon ”vihreäpaitaisesta miehestä”, joka ei pystynyt lopettamaan nauramista MAGA-hattuisille häiriköille maahanmuuttoa koskeneessa keskustelutilaisuudessa Yhdysvaltain Arizonassa.
– On tärkeää huomata, ettei vihreäpaitaisen miehen nauru edes kuulu MAGA-hattuun pukeutuneen huudon alta. Silti populismin sotilas on se, jota kukaan ei muista. Hänen häiritsevä huutonsa unohtuu nopeasti. Vihreäpaitainen mies taas puhuu – tai nauraa – samalla meidän muiden puolesta, Ilves sanoo
– Joten sanon, että naurakaa. Naurakaa heidän lehdistötilaisuuksilleen, naurakaa heidän lausunnoilleen. Naurakaa julkisesti. Naurakaa, kun näette heidät. Me kaikki tiedämme, miten pöhköjä heidän lausuntonsa ovat ja miten naurettavia heidän julistuksensa voivat olla.
