Erikoissairaanhoidossa palvelusetelien määrä on nelinkertaistunut kolmen vuoden takaiseen verrattuna. LEHTIKUVA/TIMO JAAKONAHO

Lasse Männistö: Politiikka ei tunne evoluutiota

Harvempi keskustelija on seurannut, mitä sote-palveluissa on tosiasiassa vaalikauden aikana tapahtunut, kirjoittaa Lasse Männistö.

Vuosikymmenten sote-saaga kääntyy myös kuluvan politiikan tuotantokauden osalta vääjäämättä kohti loppuhuipennustaan. Tulevina kuukausina mediassa ja poliitikkojen keskustelussa tullaan näkemään joko hallituksen ylpeyttä vihdoin toteutetusta sote-vallankumouksesta tai opposition onnea ja vakuuttelua siitä, että markkinavoimat pidettiin kurissa, ja soten uudistaminen jatkuu kyllä aiemman valmistelun pohjalta.

Samaan aikaan kun poliitikot ovat sorvanneet jälleen yhden nelivuotiskauden sotea, maakuntavalmisteluun on käytetty resursseja tuhansia henkilötyövuosia ja politiikan toimittajille on tarjottu päivänpolitiikan kestoaihe, on kansa kyllästynyt koko uudistuksen seuraamiseen. Aihe on vaikeaselkoinen, varsinaista pihviä ei tunne juuri kukaan, mielipide on jokaisella, mutta koko asiaa on pyöritetty nyt jo niin pitkään, ettei asia enää jaksa kiinnostaa vaikka sitä tärkeänä pidetäänkin.

Siinä missä poliittinen keskustelu keskittyy yleensä ideologiseen kiistaan aiheesta kuin aiheesta, sotea koskien lähinnä asiakkaiden valinnanvapauden kannattamisen ja markkinavoimien temmellyksen vastustamisen väliseen jännitteeseen, on harvempi keskustelija seurannut mitä sote-palveluissa on tosiasiassa vaalikauden aikana tapahtunut. Tai jos onkin, ei tämän tapahtuneen muutoksen ole annettu vaikuttaa aiheesta käytyyn keskusteluun.

Tällä vaalikaudella sote-palvelut ovat kuitenkin jatkaneet uudistumistaan. Neljän vuoden aikana ovat asiakkaiden käyttämät digipalvelut muodostuneet tavanomaiseksi tavaksi ottaa ensikontakti lääkäriin. Lähes kaikki yksityiset terveyspalveluyritykset palvelevat asiakasta ajasta ja paikasta riippumatta digiklinikoillaan. Terveydenhuollon digipalveluiden käyttö kasvaa valtavaa vauhtia.

Julkisten sote-palveluiden heikon saatavuuden markkinarakoon ovat ratkaisua tarjonneet etenkin vakuutusyhtiöt kiihtyvällä tahdilla. Terveysvakuutukset ovat vallanneet uusia asiakasryhmiä nopeasti ja vakuutusyhtiöiden ja terveysyritysten välinen interaktio on synnyttänyt eri palvelukanavia ja –malleja. Vakuutusyhtiöiden vuosihintaan perustuvat tuotteet ovat tuoneet perinteistä yksityistä terveydenhuoltoa lähemmäs julkisen terveydenhuollon väestövastuuajattelua. Palveluiden tuotannon tasolla yksityisten palveluiden ja julkisten palveluiden logiikka on lähestynyt toisiaan.

Samaan aikaan asiakkaiden kiinnostus terveyteen ja sen seurantaan on kasvanut, mikä on johtanut paitsi erilaisten elämäntapa- ja hyvinvointipalveluiden boomiin, myös kriittisyyden lisääntymiseen suhteessa aiempiin terveydenhuollon auktoriteetteihin. Ensireaktio uusiin oireisiin on yhä useammalla google, ei enää soitto terveysasemalle.

Poliittinen päätöksenteko ei ole huomioinut kehitystä eikä yleisesti huomioi sen mahdollisuutta, että maailma muuttuisi muuten kuin lakeja säätämällä. Toisaalta kun laki on säädetty, on poliittinen prosessi päätöksessään, eli asia on hoidettu.

Kumpikaan edellä kuvatuista ei pidä paikkaansa. Maailma muuttuu, useammin paremmaksi kuin pahemmaksi, vaikkei yhtään lakia säädettäisi. Ja toisaalta kun laki on astunut voimaan, ei välttämättä vielä juuri mikään ole muuttunut.

Maailma tarvitsee rajoja ja raameja, puitteita joissa toimia. Näiden säätäminen on politiikan tehtävä. Kuitenkin maailman muutos kiihtyy ja politiikan kyky tuottaa lakeja hidastuu. Miten lainsäädäntö ja politiikka voisivat siis käydä reaalimaailman muutoksen kanssa tuloksekkaampaa vuoropuhelua?

Yksinkertaisesti lähtemällä liikkeelle siitä, mitä jo on, sen sijaan, mitä tulisi olla. Jos politiikasta kiellettäisiin kokonaisuudistukset ja pakotettaisiin lakien valmistelu lähtemään niistä keinoista ja laeista joita jo on, voitaisiinmaailmaa uudistaa askel kerrallaan. Askeleet olisivat kenties lyhyitä, mutta ainakin ne saataisiin otetuksi.

Suhteessa soteen ja valinnanvapauteen tämä olisi voinut tarkoittaa palveluseteleiden tai Kela-korvausten luomien mahdollisuuksien hyödyntämistä sen sijaan, että aloitetaan ajattelu puhtaalta pöydältä. Maailmassa pöytä ei nimittäin ole koskaan puhdas aiemmasta.

Lasse Männistö

Lasse Männistö

Lasse Männistö työskentelee johtajana Mehiläisessä.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt