Verkkouutiset

Politiikassa ei ole Tinderiä

BLOGI

Moni asia on suomalaisessa politiikassa toisin kuin vielä muutama vuosi sitten, eikä paluuta vanhaan ole.
Kari Häkämies
Kari Häkämies
Kari Häkämies on Varsinais-Suomen maakuntajohtaja.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Uusi tilanne näkyy ennen kaikkea puolueiden suosiossa. Kun lukee vaikkapa Erkki Liikasen muistelmateosta, ei voi kuin ihmetellä, kuinka vakaata puolueiden kannatus oli menneinä vuosikymmeninä. Politiikan sisältöä oli helppo suunnitella, kun asema oli turvattu. Puolueiden puheenjohtajat istuivat palleillaan tukevasti ja pitkään.

Ylen viimeisin gallup kertoo perussuomalaisten ottaneen ykköspaikan selvästi. Kokoomus ja SDP ovat pienoisessa nousussa, mutta lukemilla, jotka eivät tyydytä sen kummemmin puoluejohtoa kuin jäsenistöäkään. Keskusta on pudonnut puoleen siitä, mitä Juha Sipilä parhaimmillaan nakutti.

Kannatuksen alhaisuus ei ole satraappien ainoa murhe. Kannatus jakautuu niin merkillisesti puolueiden välillä, että moni puoluepomo saattaa ahdistuneena miettiä, kenen kanssa yhteistyötä oikein pitäisi harrastaa, ja vielä niin, että se koituisi sekä maan että puolueen eduksi.

Koalitioista tulee helposti liian laajoja, jolloin vääntöjä ei pelkästään ole linjalla hallitus-oppositio, vaan myös hallituksen sisällä. Tästä on merkkejä myös nykyhallituksessa: äärivihreiden ja keskustan MTK-siiven näkemykset ovat ympäristöasioissa kovin usein valovuoden päässä toisistaan.

Kun puolueiden kannatuksen kehitystä arvuutellaan, unohdetaan usein, että huomisen Suomi ei ole rakenteeltaan enää nykyisenlainen. Suomalaiset eivät tulevaisuudessa oikeasti asuta enää koko maata. Vain neljän maakunnan väkiluku, Uudenmaan (+17,7), Pirkanmaan (+4,1), Varsinais-Suomen (+1,8) ja Ahvenanmaan, on nousemassa vuosien 2017-2040 aikana.

Mutta pudotuspeli on rankka. Pahiten liipasimella ovat Kainuu (-18,0), Etelä-Savo (-17,1), Satakunta (-14,1) ja Kymenlaakso (-13,8). Muuttoliike ei ole pelkästään ihmisten siirtymistä paikasta toiseen, vaan se kertoo myös ammattirakenteen ja arvojen muutoksesta. Se tulee taatusti näkymään siinä, mikä puolue kasvaa, mikä pienenee.

Poliittisten puolueiden suurin virhe laidasta laitaan on pitäytyminen vanhassa. Kun tulee hätä, SDP nojaa teollisuusduunareihin, kepu maanviljelijöihin, kokoomus yrittäjiin ja opettajiin ja perusuomalaiset tekevät jokaisesta asiasta maahanmuuttokysymyksen. Erityistä luovuutta eivät osoita muutkaan puolueet.

Oli voittaja kuka tahansa, on selviö, että vanhoja huippulukemia ei saavuta yksikään puolue. Mahdollisuus käyttää valtaa riippuu yhteistyökyvystä ja haluttavuudesta. Siksi jokaisen puolueen on nykyisessä galluptilanteessa syytä katsoa peiliin ja miettiä, onko sillä aito pyrkimys tulla toimeen muiden kanssa.

Hyvä olisi, jos SDP haluaisi olla vähemmän yrittäjävastainen, kokoomus voisi karsia markkinaliberalismia tavoitteistaan, kepun olisi syytä katsoa myös länteen ja etelään sekä kaupunkeihin, ei pelkästään itään ja pohjoiseen ja maaseudulle, vihreille tekisi hyvää miettiä, miksi se toimii ilmastomuutoksessa kuin uskonnollinen ääriliike ja perusuomalaisten olisi hyvä muistuttaa itseään siitä, että aika moni ulkomaalainen on aidosti hyvä ihminen.

Esimerkit Yhdysvalloista ja Britanniasta kertovat, kuinka mahdottomaksi yhteiskunnallinen elämä voi mennä, kun ensisijaisesti halutaan vain rikkoa ja räyhätä. Politiikassa yhteistyövaihtoehdot ovat usein vähissä. Johtajien on hyvä tiedostaa, että politiikan Tinderiä, jossa olisi jokaiselle jotakin, ei ole olemassa.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat

Suosittelemme

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)