Olen seurannut politiikkaa ja poliittista elämää hyvin läheltä 20 vuoden ajan. Sinä aikana on tapahtunut merkittävä muutos: Yksityisyys on hävinnyt ja epäasiallinen henkilökohtaisuuksiin menevä arvostelu ja kielenkäyttö poliitikoita kohtaan on tullut jokapäiväiseksi. Tällä on ollut hyvin valitettavia seurauksia.
Olen käynyt ja käyn edelleen paljon keskusteluita eri henkilöiden kanssa, jotka pohtivat omaa ehdokkuuttaan eri puolueissa. Aikaisemmin lähes aina keskeisin kysymys oli se, että riittääkö aikani sekä ehdokkuuteen, että varsinkin jos tulen valituksi, edustajana oloon.
Nykyisin kysymys toinen. Jo viime kunnallisvaaleissa ja nyt tulevien eduskuntavaalien osalta näissä keskusteluissa keskeisimmiksi kysymykseksi ovat nousseet se, että haluanko uhrata yksityisyyteni ja varsinkin se, että tarkoittaako mukaan lähteminen sitä, että joudun väkisinkin keskelle henkilöön menevää, usein hyvin asiatonta arvostelua ja puhdasta henkilökohtaista v******a.
Hyvä esimerkki on ollut Pohjalaisessa käyty keskustelu Vaasan päivystyksestä, jossa tietyt poliitikot ovat joutuneet lähes lynkatuiksi lehden sivuilla. On unohdettu, että vaikka asia on Vaasalle tärkeä ja keskeinen, voi ja on oikeus olla asiasta erimieltä. Tämä ei tarkoita, että vahvaa kantaa ei saisi esittää ja eriäviä mielipiteitä haastaa, mutta henkilöitä ei saa demonisoida. Ja että ei jäisi epäselväksi, itselläni on hyvin vahva kanta Vaasan täyden päivystyksen säilyttämiseksi.
Media ja julkisuus on kuitenkin kevyttä verrattuna sosiaaliseen mediaan, jossa tuomioita jaetaan julmasti ja nopeasti. Yhdellä vahingossa sanotulla lauseella saattaa päätyä koko kansan sylkykupiksi, jossa kirjoittajat eivät juuri ajattele, miten julmasti asioista kirjoittavat. Hyvä esimerkki tästä on Riikka Moilasen harkitsematon lausunto. Tunnen kuitenkin Riikan, ja josta olen täysin vakuuttunut että hän ei ajattele niin kuin sanoi. Mutta tällä hetkellä sillä ei ole merkitystä, sillä valitettavasti näyttää siltä, että sitä ”parempi ihminen” on, mitä julmemmin osaa arvostella.
Ja jos katsotaan millaista henkilöön menevää arvostelua esimerkiksi Antti Rinne, Alexander Stubb, Juha Sipilä tai Touko Aalto ovat saaneet, ei voi kuin kunnioittaa sitä tahdonlujuutta, joka heillä on ja tahtoa olla mukana.
Jos käy niin, että yhä isompi osa ehdokkuuttaan harkitsevista sanoo ”Ei kiitos”, on demokraattinen päätöksentekomme ongelmissa. Ehdokkuus ja aktiivinen osallistuminen politiikkaan muodostavat suomalaisen päätöksenteon perustan ja demokratia voi sitä paremmin mitä useampi haluaa mukaan.
Polittisessa keskustelussa on otettava ryhtiliike. On aina muistettava, että mielipide ei tee ihmistä ja varsinkaan omasta mielipiteestä eriävä mielipide tee toisesta huonoa tai tyhmää ihmistä. Ei kukaan ole politiikassa tekemässä lähtökohtaisesti huonoa yhteiskuntaa, vaikka erimielisyyksiä sekä päämäärissä että keinoissa on. Ja demokratiassa nämä erimielisyydet ovat tärkeitä.
Ollaan armollisia, puhutaan asioista ja muistetaan, että poliitikotkin ovat ihmisiä, joita pitää kohdella ihmisinä.
