Sisäisen laillisuusvalvonnan haasteena on se, että sen uskottavuuteen ja puolueettomuuteen kohdistuu jatkuvasti epäilyksiä.
Työryhmän arvion mukaan sisäisestä laillisuusvalvonnasta pitäisi säätää laissa. Työryhmä korostaa poliisin valvonnan ja vastuullisuuden tärkeyttä, koska poliisilla on mahdollisuus käyttää hyvinkin voimakkaita perus- ja ihmisoikeuksiin puuttuvia keinoja ja laajaa harkintavaltaa.
Poliisiin kohdistuvaa sisäistä valvontaa selvittänyt työryhmä luovutti raporttinsa sisäministeri Päivi Räsäselle (kd.) perjantaina.
Raportissaan työryhmä esittää 24 toimenpidesuositusta. Niiden mukaan sisäisen laillisuusvalvonnan toimivaltuuksista olisi säädettävä laissa ja sisäisen laillisuusvalvonnan kohteena olevan henkilön oikeusturvaa olisi perusteltua selkiyttää.
Niin ikään sisäinen valvonta pitäisi järjestää mahdollisimman riippumattomasti. Myös laillisuusvalvontaa koskevaa säädöstarvetta olisi hyvä arvioida myös yleisemmin kaikkien virkamiesten kannalta.
– Poliisirikosten tutkintajärjestelmä liittyy kiinteästi sisäiseen laillisuusvalvontaan, joten tutkinnanjohtajana toimivan syyttäjän keinot ja resurssit on varmistettava, työryhmä toteaa.
Työryhmän mukaan asiantuntijoiden ja sidosryhmien kuulemisten ja Otakantaa.fi -kyselyn tulokset osoittavat, että laillisuusvalvonnalla on vaikuttavuutta ja että eri osapuolten oikeusturvaa täytyy selkiyttää.
– Kansalaisten vastaukset ja poliisiorganisaation sisäisen kyselyn tulokset viittaavat vahvasti myös siihen, että laillisuusvalvontaa koskevaa tietoisuutta ja tiedonkulkua on lisättävä, työryhmä toteaa.
Työryhmän asettamisen taustalla oli oikeuskansleri Jaakko Jonkan ns. huumepoliisien kanteluasiassa antama ratkaisu vuonna 2010.
Räsänen: Tärkeä keskustelunavaus
– Pidän raporttia tärkeänä keskustelunavauksena ja uskon, että sen pohjalta käytävä keskustelu on hyödyllistä ja tuo lisää näkökulmia siihen, mihin suuntaan poliisin ja muidenkin viranomaisten laillisuusvalvontaa on tulevaisuudessa kehitettävä, sanoo sisäministeri Päivi Räsänen.
Seuraavaksi työryhmän raportti lähetetään lausuntokierrokselle. Tämän jälkeen käydään keskusteluja ministeriöiden välillä siitä, onko aihetta käynnistää hanke koskien yleisempää sääntelyä laillisuusvalvonnasta vai onko asiassa edettävä vain poliisin sisäisen laillisuusvalvonnan osalta.
– Mielestäni on merkille pantavaa, kuinka hyvin verkkokuuleminen tässä esiselvitysvaiheen hankkeessa onnistui. Avoin kansalaiskysely, kysely poliisihallinnon koko henkilöstölle ja asiantuntijakuuleminen tuottivat niin paljon arvokasta palautetta poliisin valvonnasta, että siihen kannattaa vielä jatkossakin palata, sanoo Räsänen.
Poliisit poikkeuksellisessa tilanteessa
Sisäinen valvonta on poliisin omin voimin suorittamaa valvontaa. Ulkoista valvontaa poliisiin kohdistavat laajasti eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri, tietosuojavaltuutettu ja muut erityisvaltuutetut, osaltaan myös syyttäjäviranomaiset ja tuomioistuimet.
– Poliisia koskevat asiat ovat suurin ryhmä sisäministeriön suorittamassa hallinnonalan laillisuusvalvonnassa. Koska tavoite laillisuusvalvonnalla on yhteinen ja toimijoita on niin monia, onkin tärkeää, että myös laillisuusvalvontaresurssit käytetään ja kohdennetaan poliisihallinnossa oikein, Räsänen painottaa.
Poliisit ovat valvonnan kannalta monella tavoin poikkeuksellisessa tilanteessa, monessa roolissa ja heillä on myös erityinen virkamiesoikeudellinen asema.
– Sisäisessä laillisuusvalvonnassa ei saa unohtaa sitä, mikä alkujaan oikeuskanslerin ratkaisussakin nähtiin erityisenä huolenaiheena: yksittäisen poliisivirkamiehen asema ja oikeusturva laillisuusvalvonnan kohteena. Poliisimiehen on voitava hoitaa vaativaa työtään luottaen siihen, että hän saa ongelmatilanteissa lain- ja oikeudenmukaisen kohtelun, toteaa Räsänen.
