Jopa keskivertoa selkeästi varakkaimmilla ihmisillä on vaikeuksia hankkia Pohjois-Koreassa toimeentulo perheelleen, NK Newsin haastattelema Mr. Yi kertoo.
Sittemmin Etelä-Koreaan loikannut pohjoiskorealaismies syntyi isoon satamakaupunkiin 1960-luvun puolivälissä. Hän valmistui paikallisesta lukiosta ja suoritti yhteensä kahdeksan vuotta pakollista asepalvelusta. Hän liittyi sinä aikana myös diktaattori Kim Jong-unin johtamaan Korean työväenpuolueeseen.
Kun Yi kotiutettiin armeijasta, hän meni naimisiin ja ajautui harjoittamaan kaupankäyntiä Kiinan ja Pohjois-Korean välillä. Järjestely oli mahdollinen Yin vaimon perheen kautta, joka oli harjoittanut tuontia Kiinasta jo aiemmin. Yi ja hänen vaimonsa ostivat hyödykkeitä Kiinasta maiden välisellä rajalla ja myivät niitä voitolla omassa kotimaassaan.
Kun pariskunta oli saanut tarpeeksi rahaa tuontiyrityksellään, pohjoiskorealaismies osti veneen vuonna 2003 ja siirtyi elättämään perhettään kalastuksella. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin hän osti toisen veneensä.
Pian veneitä oli yhteensä viisi. Määrä on hyvin epätavallinen Pohjois-Koreassa, sillä useimmilla kalastajilla omia veneitä on korkeintaan kaksi.
Yi toimi Pohjois-Korean tiukan lainsäädännön puitteissa ja onnistui hankkimaan huomattavaa varallisuutta Pohjois-Korean nälkävuosienkin aikana. Kalaa tuotiin sekä kotimaahan että myytiin kiinalaisille markkinoille.
Hyvästä tilanteestaan huolimatta Yi ei ollut vakuuttunut siitä, että hän saisi toiminnasta tarpeeksi rahaa perheensä elättämiseen Pohjois-Koreassa.
– On rankkaa olla köyhä missä tahansa, mutta erityisen rankkaa Pohjois-Koreassa, Yi sanoo NK Newsin haastattelussa.
Veneiden yksityisomistus ei maassa ole mahdollista, vaan ne tulee rekisteröidä hallinnollisista syistä joko olemassa olevien valtion omistamien yritysten, armeijan tai poliisin nimiin. Tällaisesta rekisteröinnistä tuli maksaa vuokraa, jonka suuruus oli 2000-luvun alussa 50[nbsp]000 wonia veneeltä, eli noin 25 dollaria. Yin virallinen kuukausipalkka kalastustyössä oli puolestaan vain noin 1200 wonia.
Pakoon Etelä-Koreaan
Kymmenen vuotta sitten Yi teki päätöksen paeta Pohjois-Koresta Etelä-Koreaan – ei niinkään poliittisista, vaan taloudellisista syistä.
Ennen muuttoaan Etelä-Koreaan Yi oli käyttänyt rahojaan paikallisten koulujen ja alueen työntekijöiden olojen parantamiseen. Hän antoi jopa poikansa matematiikanopettajalle riisinkeittimen, television, riisiä ja toisinaan myös kalaa. Yin poika oli hyvä matematiikassa, ja Yi halusi, että tämä pystyy keskittymään pojan opettamiseen.
Vastapalveluksena opettaja lupasi täyttää Yin toiveen siitä, että hänen pojastaan tulisi vielä joku päivä tohtori. Tavoite onnistui tavallaan: Kun perhe pakeni Etelä-Koreaan, poika pääsi hyvään yliopistoon Etelä-Korean pääkaupunkiin Seouliin.
