Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok./EPP) toteaa, että Itämeren heikkoa tilaa on vaikea yhteensovittaa mielikuvaan Suomen puhtaasta luonnosta.
– Moni merivedessä polskiva tuntee ongelman nahoissaan – kirjaimellisesti. Itämeressä ui pahimmillaan järkyttäviä määriä sinilevää. Meren syvänteiden laajat hapettomat pohjat ovat omiaan ruokkimaan rehevöitymistä, Sarvamaa kirjoittaa Iltalehden blogissaan.
Hän huomauttaa, että erityisen herkän merialueen toipuminen ei tapahdu hetkessä.
– Itämeri on maailman saastuneimpia meriä. Se on pullonkaula, jonka veden vaihtuminen vie noin 30 vuotta. Pohjanmerellä vastaava aika on kaksi kuukautta. Siksi Itämeren tilanne on edelleen heikko, vaikka se on kohentunut jo pitkään.
– Meren kehno tila on monen kokin keittämä soppa. Olisi houkuttelevaa osoittaa syytävällä sormella vaikkapa verrattain tuntuvia päästöjä mereen laskevaa itänaapuria. EU-maista isoin ongelma on Puola. Karu totuus on kuitenkin se, että jokaisen rantavaltion Itämeri-jalanjäljessä on kutistamisen varaa, Sarvamaa sanoo.
Suurimpia ongelmia aiheuttavat jäteveden käsittely ja maatalous. Osa rannikon EU-maista ei edelleenkään noudata täysin jo vuonna 1991 voimaan astunutta jätevesidirektiiviä. Muun muassa lannoitteiden tehokkaammassa liikuttamisesssa olisi vielä parannettavaa.
– Paljon on jo tehty. Meillä Suomessa lähes kaikki maanviljelijät ovat sitoutuneet EU:n yhteisen maatalouspolitiikan vapaaehtoisiin ilmasto- ja ympäristötoimenpiteisiin. Niistä useat koskevat nykyisellään juuri vesiensuojelua.
Vaikka moni tekee enemmän kuin lainsäädäntö edellyttää, jää myös Suomi jälkeen yhteisesti asetetuista tavoitteista.
EU on pyrkinyt tukemaan rantavaltioiden toimia erilaisten rahoitusohjelmien kautta. Esimerkiksi vuosien 2007–2013 välillä jätevesien kokoamiseen ja käsittelyyn käytettiin 14,5 miljardia euroa.
– Yhdeltä teollisuusalueelta luontoon kulkeutuviin päästöihin on verrattain helppo vaikuttaa. Tulosten saavuttaminen on hankalampaa silloin, jos alueen päästöt tulevat monista pienistä lähteistä. Ongelmallisimmat alueet on siksi kartoitettava mahdollisimman tarkasti, Sarvamaa sanoo.
– Rahaa ei kannata kaataa merenpohjaan, jos sillä ei ole haluttua vaikutusta. Teen parhaani, jotta Itämeren tilan parantamiseen ohjatut EU-rahat menevät toimiin ja hankkeisiin, joista on aitoa apua.
