Komission esittämän ilmastolain ja myöhemmin syksyllä tulevan päästövähennystiukennuksen myötä myös maan- ja metsänkäyttöä koskevaa LULUCF-asetusta tarkastellaan uudelleen.
– LULUCF-asetus määrittää, kuinka paljon Suomi voi jatkossa hakata metsää ja kuinka paljon on jätettävä hiilinieluksi. Jo edellisellä kerralla vääntö oli Suomelle haasteellinen. Nyt Suomen on taas vedettävä yhtä köyttä, jotta kansallista intressiä voidaan suojella ja kotimainen kestävä metsänkäyttö jatkua, europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok.) sanoo.
Hiilinieluista väännettiin kättä Brysselissä muutama vuosi sitten, ja Sarvamaan mukaan Suomelle tullaan tälläkin kertaa taatusti esittämään tiukkoja madonlukuja sallituista hakkuumääristä.
Sarvamaan mukaan LULUCF:n nykyinen vertailutaso 2000-2009 kohtelee EU-maita hyvin eri tavoin. Esimerkiksi Ruotsi saavuttaa hiilinielutavoitteet Suomea suuremmilla hakkuumäärillä johtuen vertailuajan Suomea korkeammasta puun käytöstä.
– Kun vasta muutama vuosi sitten valmistunut hiilinielulainsäädäntö avataan uudelleen, seuraa siitä Suomelle uusia haasteita. Laskutavasta johtuen LULUCF-asetus ei ole nykyiselläänkään Suomelle oikeudenmukainen. Lainsäädäntö onkin johtanut nurinkuriseen tilanteeseen, jossa Suomen hiilinielutavoitteet karkaavat kauemmaksi, vaikka metsien kasvu ylittää vuotuisen puuston poistuman. Syy on mielivaltaisissa kriteereissä. Näitä on pyrittävä nyt parantamaan, Sarvamaa sanoo.
Hän huomauttaa, että metsien käyttö on nimenomaan osa ratkaisua ilmastonmuutokseen, ei osa ongelmaa.
– Metsäteollisuus tuo myös yli viidenneksen Suomen tavaraviennin tuloista. Jos metsien käyttö rajoitettaisiin entisestään, söisi suuntaus teollisuuden kykyä rahoittaa tuotekehitystä ja hidastaisi fossiilisten raaka-aineiden, kuten muovin korvaamista puuperäisillä tuotteilla.
Sarvamaa toteaa, että metsätaloutta ei tule katsoa ympäristörosvona vaan ratkaisijana, sillä jo nyt puuperäiset tuotteet pystyvät korvaamaan fossiilisilla raaka-aineilla tuotettuja tuotteita.
– Siksi ilmastolakia sorvatessa on huomioitava kestävän metsänhoidon periaatteiden toteutuminen ja Suomen olosuhteiden ymmärtäminen, hän sanoo.
