Puhemies Paula Risikko (kok.) toteaa yksikamarisen eduskunnan ensimmäisen puhemiehen, tulevan presidentti Pehr Evind Svinhufvudin etsineen sovintoa erinomaisen huumorintajunsa kautta.
– P.E. Svinhufvudista syntyy helposti kuva, että hän oli arvokas monumentti, enemmän kovaa murtumatonta kiveä kuin ihmistä. Tiedän kuitenkin, että tämä kuva on väärä. Hänellä oli erittäin lämmin sydän ja inhimillinen tapa kohdella ihmisiä, Risikko sanoi eduskunnassa perjantaina järjestetyssä juhlaseminaarissa.
Hänen mukaansa Svinhufvudin periaatteet pätevät edelleen nyky-yhteiskunnassa.
– Svinhufvudin mielestä Suomen kansa on perimältään jakamaton ja yksi: säädyllä, kielellä tai ammattiasemalla ei ole mitään merkitystä. Ihmisiä tulee kohdella tasavertaisesti, ja tästä syystä Svinhufvud suhtautui uudistusmielisesti myös naisten aseman parantamiseen ja äänioikeusuudistukseen.
– Vaikka Svinhufvud oli poliitikko, hän vierasti poliittista tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Se, mitä on säädetty, siihen pitää turvautua, eikä siitä saa tehdä kompromisseja. Ei varsinkaan perustuslaista. Svinhufvud ei ollut tuomaroiva poliitikko, vaan politiikassa toiminut tuomari, Paula Risikko sanoi.
”On aika siirtää joutavat riitaisuudet syrjemmäksi”
P.E. Svinhufvud korosti erityisesti kansakunnan edun merkitystä, eli Suomen kansan etu olisi aina tinkimättä asetettava sekä ryhmien että yksityisen edun edelle. Ensimmäisen puhemiehen kansanomaisuudesta liikkui myös runsaasti tarinoita.
– Vuonna 1919 Luumäen asemalla ihmeteltiin, kun entinen puhemies, pääministeri ja valtionhoitaja seisoi juhannusyönä kivääri selässään suojeluskunnan vartiossa. Ihmettelijöille Svinhufvud totesi, että nuorten täytyy päästä huvittelemaan, kyllä minulla on aikaa vartioida, Risikko sanoi.
Kun Svinhufvud lähti Siperiasta kotimatkalleen Suomeen, hän kirjoitti muistikirjaan kuusi sanaa: jokainen kansa on oman onnensa seppä.
– Tämä ei tarkoittanut sitä, etteikö kansakunta voisi tehdä yhteistyötä muiden kanssa, mutta perimmäinen vastuu maansa turvallisuudesta on suomalaisilla itsellään. Ensin on rajat turvattava, sitten leipä levennettävä.
Itsenäisyyspäivänä vuonna 1933 presidentti Svinhufvud piti Kansallisteatterissa puheen, jonka mukaan oli aika ”lyödä kättä toinen toisillemme, siirtää joutavat riitaisuudet syrjemmäksi, olla jaloja toisiamme kohtaan ja pyrkiä toisin ajattelevienkin vilpittömään ymmärtämiseen”.
Samalla Svinhufvud ehdotti, että vuoden ensimmäinen viikko vietettäisiin Suomessa sovinnollisuuden viikkona.
– Tämän päivän yhteiskunnassa nämä sanat ovat yhtä tärkeitä kuin aiemminkin. Sovinnollisuutta tarvitaan vuoden jokaisena päivänä, mutta ehkä siitä voisi muistuttaa ihmisiä vielä erityisellä viikolla nimenomaan vuoden ensimmäisenä viikkona, Paula Risikko sanoi.
