Viime hallituskaudella käynnistettiin kuntakokeiluja aktiivisen työvoimapolitiikan vaikuttavuuden parantamiseksi. Kuntakokeiluilla pyrittiin hyvään. Mutta kokeiluihin liittyi sellainen pulma, että ne eivät olleet tutkimuksellisesti riittävän uskottavasti arvioitavissa. Niin sanottu tutkimusasetelma ei ollut sen luonteinen, että kuntakokeiluista olisi voinut tehdä selkeitä, määrällisiä arviointeja.
Arviot eivät ikinä ole yksiselitteisiä, mutta epävarmuutta on mahdollista pienentää kiinnittämällä erityistä huomiota tutkimusasetelmaan.
Kävin keskustelemassakin eräässä Kuntaliiton tilaisuudessa Kalliossa aiheesta. Muistikuvani on, että kaikki paikalla olleet tutkijat olivat enemmän tai vähemmän yksimielisiä tutkimusasetelman haasteista. On näkökulmasta kiinni, kuinka vakavasti vajavaisen tutkimusasetelman tuottamat tulokset otetaan. Vähintään tutkimustulosten tulkintaan liittyy haasteita.
Nyt hallitus on taas käynnistämässä alueellisia kuntakokeiluja. Tämä on hyvä asia ja paperilla sulka hallituksen hattuun, koska Suomessa aktiivinen työvoimapolitiikka kaipaa lisää tutkittua tietoa.
Ongelmaksi muodostuu se, että taas näyttää siltä, ettei tutkimusasetelmaan kiinnitetä huomiota. Riskinä on, ettei empiirisen tutkimusmetodologian syvällisesti tuntevia tutkijoita osallisteta prosessiin. Tämä olisi suuri virhe.
Mikäli tutkimusasetelma jää taas liian vajavaiseksi, on kokeilujen seurauksena vain kiistelyä siitä, mikä on tai ei ole hyvää tutkimusta. Itse asia jää taustalle ja pahimmassa tapauksessa täysin uskon varaan – emme opi (taaskaan) mitään.
Kuntia on tärkeä kuunnella. Mutta tutkimuskysymyksissä yleensä suurin valta kannattaa antaa tutkijoille. Minimissään hallituksen kannattaisi järjestää seminaari siitä, kuinka työvoimapoliittisia kuntakokeiluja kannattaisi tehdä ja miten hallitus on itse aikonut toteuttaa kokeilunsa. Ajatus olisi siis vertaisarvioittaa hallituksen tutkimusprojektit.
Toivottavasti hallitus ei toista edellisen kauden virheitä.
