– Henkilöstön asemaa on verrokkimaissa turvattu laajasti esimerkiksi myötämääräämisoikeuden, tulkintaetuoikeuden, tiedonsaannin ja hallintoedustuksen kautta. Henkilöstön asema on näistä johtuen vahva, ja houkutus sopia asioista paikallisesti siksi suurempi, selvityksen tehnyt työelämäkonsultti Jyrki Raina toteaa.
– Suomesta puuttuu verrokkimaissa käytössä olevaa lainsäädäntöä ja rakenteita. Täällä keskustelua paikallisen sopimisen edistämisestä käydäänkin lähinnä yritysten taloudellinen etu edellä, hän jatkaa.
Pron, Teollisuusliiton, Paperiliiton sekä YTN:n Rainalta tilaamassa selvityksessä vertailtiin neljän EU-maan – Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Hollannin – metalli- ja paperiteollisuuden henkilöstön edustajien asemaa sekä paikallista sopimista.
Paikallinen sopiminen laajentunut
Vaikka paikallinen sopiminen on laajentunut selvityksen kohteena olevissa maissa, se on tapahtunut toimialakohtaisten työehtosopimusten puitteissa. Työntekijä- ja työnantajaliitot ovat säilyttäneet merkittävän aseman niin sopijaosapuolina kuin asiantuntijoina ja järjestelmän toimivuuden valvojina.
– Suomessa teknologiateollisuuden ja metsäteollisuuden työnantajat kulkevat päinvastaiseen suuntaan. Tätä muutosta ei voida perustella ainakaan viittaamalla Suomen keskeisiin kilpailijamaihin, sillä niissä kyseisten toimialojen työehtosopimukset ovat toimialakohtaisia, aivan kuten Suomessa tähän sopimuskierrokseen asti, Raina sanoo.
Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhalan (sd.) mukaan selvityksen johtopäätökset ovat selkeät.
– Paikallinen sopiminen edistyy parhaiten silloin, kun henkilöstön edustajien asema on vahva. Suomessa olisi syytä kirjata luottamusmiehen asema suoraan lakiin. Kaikki vastaavat luottamusta lisäävät rakenteet lisäävät samalla paikallisen sopimisen menestymisen mahdollisuuksia, hän esittää.
Pron kansainvälisten asioiden päällikkö Matti Koskinen korostaa, että esimerkiksi Ruotsissa teollisuuden palkankorotusten yleinen taso määritellään laajassa teollisuussopimuksessa, jonka allekirjoittavat viisi palkansaajaliittoa ja 12 työnantajajärjestöä. Voidaan siis puhua ns. minituposta.
– Selvitys osoittaa, että keskeisissä kilpailijamaissamme on laajaa yrityskohtaista paikallista sopimista, joka perustuu valtakunnalliseen toimialakohtaiseen työehtosopimukseen. Näin on ollut jo vuosia Suomessakin. Kun työmarkkinaosapuolista molemmat puolet ovat hyvin järjestäytyneet, niin paikallinen sopiminen on tasapainossa ja sitä voidaan tehdä joustavasti niin yrityksen kuin sen työntekijöiden tarpeet huomioiden, Pron puheenjohtaja Jorma Malinen (sd.) sanoo.
