PAMin puheenjohtaja Ann Selinin mukaan täysin riippumaton sovittelujärjestelmä on ainut vaihtoehto työmarkkinoiden toimintaympäristöjen murroksessa ja tilanteessa, jossa työnantajat ovat irtautuneet keskusjärjestösopimuksista.
– Valtakunnansovittelijan tehtävä ei voi olla valvoa palkankorotuskattoa. Puolueettomaksi tarkoitetun instituution on pysyttävä puolueettomana ja riippumattomana. Niitä toimintaedellytyksiä on vahvistettava, koska vain sillä tavoin, se pystyy edelleen vaalimaan perustehtäväänsä, Ann Selin toteaa tiedotteessa.
Selinin mielestä sovitteluinstituution rooli vaatii uudistusta ja mahdollisesti sitä säätelevät lait on päivitettävä nykyaikaa paremmin vastaaviksi.
– Sovittelujärjestelmää on nyt tarkasteltava kriittisesti ja sen perusteella on tarvittaessa tehtävä muutoksia sovittelua koskevaan lainsäädäntöön ja käytäntöihin. Nyt on kolmikantaisen keskustelun paikka sovittelun pelisäännöistä.
Palkkakaton tai palkkatason on Selinin mielestä pysyttävä työmarkkinaosapuolten käsissä. Työehdoista neuvotellessa on hänen mukaansa huomioitava, ettei valtakunnansovittelija voi sanella työriitaosapuolille reunaehtoja, jotka hankaloittavat itsenäisten osapuolten päätöksiä tai rajoittavat ammattiliittojen ja työntekijöiden oikeuksia työehtojen kehittämisessä.
Ammattiliittojen vapautta rajoittavat ja työmarkkinoiden murrosta hidastavat rakenteet eivät kuulu nykyaikaan. Ne eivät myöskään tue sopimuskulttuurin vahvistumista tai ratkaisuedellytyksiin tarvittavaa työmarkkinaosapuolten keskeistä luottamusta.
– Tästä syystä sovittelujärjestelmän analyyttinen ja ennakkoluuloton pohdinta sekä avoin vuoropuhelu maan hallituksen ja työmarkkinaosapuolten kesken on edellytys järjestelmän uskottavuudelle ja tulevaisuudelle, Selin sanoo.
Selin nostaa esimerkiksi työmarkkinoiden välttämättömistä muutostarpeista jo vuosia laajasti julkituodun tavoitteen kaventaa naisten ja miesten välisiä perusteettomia palkkaeroja.
– Siksi on mielestäni epäeettistä ja väärin, että maan hallituksen nimeämä virkamies, valtakunnansovittelija tekee yksin päätöksen tukea palkkapolitiikkaa, jolla tämän tavoitteen toteutuminen estetään.
– Valtakunnansovittelijan arvokkain tehtävä työehtokonfliktissa on luoda sovun edellytyksiä, ei estää lasikattojen murtumista.
