X
SULJE MAINOS
LKS 20200229 Kahvikone toimistossa. ... Coffee at an office. LEHTIKUVA / HANNA MATIKAINEN

Paikallisella sopimisella yhteys työhyvinvointiin

Paikallinen sopiminen on pääosin yhteydessä korkeampaan työhyvinvointiin, osoittaa tuore tutkimus.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLAn mukaan yhteys on kuitenkin erilainen toimihenkilöillä ja perinteisessä teollisessa työssä. Toimihenkilöillä työhyvinvointi kasvoi paikallisten erien myötä, kun taas teollisessa työssä yhteys on ollut kielteisempi.

Hajautuneet palkkaneuvottelut ovat yhteydessä lähinnä henkiseen hyvinvointiin, sairauspoissaoloihin ei tutkimuksessa havaittu yhteyttä.

Euroopassa ja OECD-maissa on 1980-luvun lopulta lähtien purettu keskitettyjä palkkaratkaisuja ja siirrytty kohti yrityskohtaisia palkkaneuvotteluja. Silti kehityskaaren yhteyttä työhyvinvointiin on tutkittu vain vähän.

Suomessa keskitetyt sopimukset olivat pitkään valtavirtaa, mutta kysymys paikallisen sopimisen vaikutuksesta työhyvinvointiin on myös meillä tullut ajankohtaiseksi. Aiemman tutkimuksen mukaan työhyvinvointi on yhteydessä muun muassa poissaoloihin ja siten myös yksilöille, yrityksille ja koko yhteiskunnalle koituviin kustannuksiin.

Maanantaina julkaistu ETLAn tutkimus Dark half: Decentralized bargaining and well-being at work tarkastelee työehtosopimusjärjestelmän vaikutuksia työhyvinvointiin Suomessa. Tulosten mukaan paikallinen sopiminen on pääosin yhteydessä korkeampaan työhyvinvointiin, mutta tulokset jakautuvat eri työntekijäryhmien ja yritysten välillä.

Toimihenkilöt ovat paikalliseen sopimiseen selvästi tyytyväisempiä kuin teollisuustyötä tekevät – erityisesti yhtiöissä, joissa enemmistö työntekijöistä on toimihenkilöitä. Perinteisessä teollisuustyössä paikallinen sopiminen on puolestaan otettu vastaan kielteisemmin.

Tutkimuksessa tarkasteltiin yhdistettyä työnantaja-työntekijätilastoaineistoa vuosilta 2005–2013. Näihin yhdistettiin tietoja työehtosopimusten sisällöstä ja maksetuista sairauspäivärahoista sekä tietoja mielenterveyteen liittyvistä lääkekorvauksista ja sairaalakäynneistä. Työhyvinvoinnin mittareina käytettiin rekisteritietoja sairauspoissaoloista, mielenterveydestä ja työpaikan vaihdosta.

– Aikaisemmassa kirjallisuudessa ei juuri ole tutkittu neuvottelujärjestelmässä tai sopimusten sisällössä tapahtuneiden muutosten vaikutuksia ihmisten työhyvinvointiin, vaikka palkkaneuvottelut ovat aivan keskeinen työelämän suhteiden kysymys. Työhyvinvoinnin, työurien pidentämisen ja tuottavuuden näkökulmasta on tarve tuottaa uutta tutkimustietoa palkkojen muodostumisesta ja vaikutuksista myös työssä jaksamiseen, toteaa tutkimuspäällikkö Terhi Maczulskij Etlasta.

Hänen mukaansa työehtosopimusten sisältö voi vaikuttaa työtyytyväisyyteen muun muassa palkkatason, palkkahajonnan tai paikalliseen sopimiseen liittyvien valintojen kautta.

Tutkimuksen tulosten mukaan toimihenkilöt vaihtavat harvemmin työpaikkaa, jos palkankorotuksissa on ollut paikallinen erä – erityisesti asiantuntijavaltaisissa yrityksissä. Toisaalta perinteistä teollista työtä tekevät vaihtavat useammin työpaikkaa paikallisten erien myötä. Aiemmissa tutkimuksissa paikallisen sopimisen on havaittu olevan yhteydessä korkeampiin ansioihin, mikä puolestaan on yhteydessä työhyvinvointiin.

Teollisuustyöntekijöiden heikentynyt työhyvinvointi ei siten voi johtua palkkatasosta, vaan yhteys voi tutkijoiden mukaan selittyä esimerkiksi paikalliseen sopimiseen liittyvien kielteisten näkemysten kautta.

– Tutkimustulokset tuottavat tärkeää tietoa työelämän laadun ja työhyvinvoinnin edistämiseksi, sillä työehtosopimusten sisältöihin voidaan vaikuttaa sopijaosapuolten kesken. Erityisesti tulevaisuuden työvoimapulaa potevissa ammateissa, kuten hoivatyössä, työskentelevien työhyvinvointi on tärkeää, myös väestön ikääntymisen vuoksi. Erityishuomiota pitäisi vielä kohdistaa myös teollisuustyöntekijöiden työhyvinvointiin, sanoo Maczulskij.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt