Keskusta on meidän yhteinen suomalaisten kansanliike paremman Suomen ja maailman puolesta. Olen sydämeltäni järjestömies.
Näin juhlallisesti lausui Sami Kilpeläinen viime kesäkuun yhdeksäntenä. Hän yritti vakuuttaa keskustan puoluekokousväen siitä, että hänet kannattaa valita puoluesihteeriksi.
Kahta päivää myöhemmin Kilpeläinen joutui pettymään: hän hävisi puoluesihteerivaalin jo toistamiseen. Ensimmäinen tappio oli tullut vuonna 2012.
Kilpeläisen blogi hiljeni viideksi kuukaudeksi. Marraskuun lopussa järjestömies Kilpeläisen sydän sykki jo uudella taajuudella. Hän ennusti keskustalle tuhoa.
– Milloin tunnustamme, että keskustaliberaali federalismia tukeva politiikka on ollut haitallista koko EU-ajan Suomelle?
Joulukuun lopussa Kilpeläinen julkaisi kaksiosaisen kirjoituksen, jonka otsikko kuului ”Keskustan yhteys kansaan katkeamassa”. Vallan sokaisema cityliberaalivahakabinetti pumppaa keskustan vaalirahat itselleen, hän moitti.
Tammikuun 13. päivänä Kilpeläinen ilmoitti, että hän siirtyy Kansalaispuolueeseen (kapu). Hän sanoi, että kapu nojaa keskustan arvoihin mutta keskusta ei. Suurimpana syyllisenä hän piti liikenneministeri Anne Berneriä (kesk.).
– Libertaristisen Anne Bernerin vierailu puolueessa yhdessä muun liberaalijoukon kanssa on käymässä kohtalokkaaksi keskustalaiselle kansanliikkeelle. On käsittämätöntä, että vuosikymmeniä puolueen aatteen nimissä tehdyllä työllä ei ole mitään arvoa, vaan eri aatteen edustajat voivat hypätä suoraan ministeriksi ilman jäsenkirjaa. Tuhoa syntyy koko ajan.
Kilpeläisen loikka kapuun on tämän Paavo Väyrysen (kesk., kapu) johtaman liikkeen merkittävin kaappaus. Väyrynen palkitsi Kilpeläisen nostamalla tämän varapuheenjohtajaksi.
Kilpeläisen mukana siirtyi muitakin keskustalaisia, kuten Paraisten keskustan puheenjohtaja Janne Ahonen, Maskun keskustan entinen puheenjohtaja Mika Raukunen ja Kauhavan valtuutettu Eero Paavola. Harras kristitty Kilpeläinen itse johti puhetta Etelä-Vantaan keskustassa viime vuoden loppuun saakka.
Kiintoisa yksityiskohta on, että keskustan puoluekokous valitsi Kilpeläisen viime kesänä puoluevaltuustoon. Hän on ilmoittanut jatkavansa tässä tehtävässä, vaikka kuuluukin nykyään kapuun.
Keskustan puoluesihteeri Jouni Ovaska sanoo, että avaimet ovat nyt Etelä-Vantaan keskustan paikallisyhdistyksellä. Sen pitää erottaa Kilpeläinen keskustasta, jotta tämä ei voisi enää osallistua puoluevaltuuston kokouksiin.
Tilanne on Ovaskan mukaan ”koominen”.
– Normaalisti kun ihminen vaihtaa puoluetta, hän haluaa äkkiä edellisestä eroon. Tässä on juuri päinvastoin. Ei Suomen historia taida tällaista tuntea. Joskus 1930-luvulla muutama IKL:n jäsen halusi olla edelleen myös kokoomuksen jäsen.
Sosiaalisessa mediassa Kilpeläisen siirtymisilmoitus keräsi satoja kannanottoja. Osa puolusti häntä suorastaan fanaattisesti – Väyrysen tukijat ilmaisevat usein itseään kiihkeästi – osa piti häntä petturina ja kaksilla rattailla matkustavana kostoretkeläisenä.
Kilpeläiseltä tivattiin, miksi hän jatkaa keskustan puoluevaltuustossa. Epäiltiin, että hän kerää sisäpiirin tietoa ja käyttää sitä kansalaispuolueen hyväksi.
Arveltiin myös, että Kilpeläinen purkaa loikkauksellaan pettymystään, jonka häviö puoluesihteerikisassa aiheutti.
Kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä (kesk.) moitti, että Kilpeläinen unohtaa alkiolaisuuden, jonka perusominaisuus on yhteisöllisyys.
– Minäminäminä-politiikan tulema on ennen pitkää oma puolue. Alkiolaisuus ja keskustalaisuus eivät ole minäminäminää.
Kilpeläisen kannattajia oli vähemmän kuin arvostelijoita, mutta he olivat sitäkin äänekkäämpiä. Heitä yhdistää halu irtaantua eurosta ja EU:n asettamista Venäjä-pakotteista. Joku iloitsi, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ennusti EU:n hajoamista.
Kapulaisten lisäksi moni kepulainenkin kertoi somessa tukevansa Väyrystä ja hänen hankettaan eurosta eroamiseksi. He saavat voimaa siitä toiveesta, että Britannian lisäksi jokin muukin maa äänestää EU-jäsenyydestä tai että euro ajautuu yhä syvempiin vaikeuksiin.
Keskustassa pohditaankin nyt, kuinka moni vielä loikkaa kansalaisiin. Eräs keskustavaikuttaja arvioi, että järin suurta liikettä ei ole näköpiirissä, mutta joitakin ”jarmokorhosmaisia opportunisteja” ilmaantuu Kilpeläisen lisäksi. Hän viittaa Jarmo Korhoseen, joka toimi keskustan puoluesihteerinä 2006–2010. Korhonen ei ole loikannut.
– En odota mitään hylkyaaltoa, mutta joitakin lähtee kokeilemaan onneaan vaaleissa, nimettömänä pysyttelevä vaikuttaja toteaa.
Vielä isompi kysymys on, kuinka moni suomalainen äänestää vaaleissa kansalaispuoluetta keskustan sijaan. Väyrynen vetoaa edelleen moneen keskustalaiseen, ja viime aikoina hän on yhä useammin puhunut siitä, miten hallitus unohtaa syrjäseutujen ihmiset, siis keskustan ydinkannattajat.
Aihe jäytää keskustajohtoa. Asian voi päätellä siitä, miten kiusaantuneiksi he muuttuvat, kun kansalaispuolueesta puhutaan.
Todennäköisesti kansalaispuolueen ykköstavoite on tehdä jytky vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Keskustavaikuttaja ei usko keskustan halkeamiseen. Silti pienikin siirtymä voi tehdä suurta tuhoa.
– 2–3 prosenttia on kapun kannatus, mutta Paavon jengin voima ei ole suuruudessa vaan pienuudessa. Nuo ovat ratkaisevia pinnoja, kun hallituspuolueita rankataan, hän ennustaa.
Keskustakentän kiukku tiivistyy Anne Berneriin, josta on tullut pääministeri Juha Sipilälle (kesk.) poliittinen miina.
Sipilä on menettänyt messiaan kruununsa, mistä kertoo muun muassa se, että kansanedustaja Timo Kalli pyrki eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi viime kesänä. Kalli edustaa ”perinteistä” keskustaa Sipilään verrattuna. Sekin on hyvä muistaa, että Sipilä esitti työ- ja elinkeinoministeriksi Mika Lintilää (kesk.), joka valittiinkin, mutta vastaehdokas Mauri Pekkarinen (kesk.) sai huomattavan äänisaalin eduskuntaryhmän äänestyksessä.
Monien mielestä jo Bernerin valinta ministeriksi oli Sipilältä strateginen virhe. Jäsenkirjaton pätkäpoliitikko ohitti kokeneet keskustalaiset, jotka vuosien ajan ovat sormet savessa tehneet puolueelle työtä, arvostelijat harmittelevat. Berner liittyi keskustaan vasta noustuaan ministeriksi.
Luottamusta ei vahvistanut, että Berner ilmoitti viihtyvänsä politiikassa vain yhden kauden. Näin hän ei joudu kantamaan poliittista vastuusta ministerikaudestaan, vaan sen tekevät muut keskustalaiset.
Moni keskustalainen toivoo, että Berner vaihdetaan hyvissä ajoin ennen vaaleja. Luonteva ajankohta on jo ovella: Juha Rehula (kesk.) luopuu kesällä perhe- ja peruspalveluministerin salkusta ja sen ottaa Annika Saarikko (kesk.). Samalla avautuu mahdollisuus laajempaankin ministerikierrätykseen.
Kilpeläisen henkilöhistoriasta löytyy muuten toinenkin loikkaus. Kyseessä on työpaikan vaihdos, joka yleensä kuuluu henkilökohtaisen elämän piiriin, mutta koska vaihdoksella on yhteys keskusta-aatteeseen, Nykypäivä esittelee sen.
Kilpeläinen toimi vuosikausia MTK:n maitoasiamiehenä ja edusti siinä asemassa suomalaisia maidontuottajia paitsi kotimaassa, myös eurooppalaisilla foorumeilla Brysselissä. MTK on puoluepoliittisesti sitoutumaton järjestö, mutta keskustalla on siellä vahva asema.
Myös MTK:n ja Valion suhteet ovat läheiset. MTK puolustaa usein suomalaisten maidontuottajien omistamaa Valiota, ja valiolaiset taas usein äänestävät keskustaa.
Kun Vantaan kaupunki päätti vuonna 2012, että se ostaa maitonsa tanskalais-ruotsalaiselta Arla Ingmanilta, MTK:n Kilpeläinen moitti päätöstä. Hänen mielestään kuntien pitäisi ostaa vain kotimaista eli valiolaista maitoa.
Kului runsas vuosi. Lokakuussa 2013 Arla Ingman palkkasi Kilpeläisen hankintajohtajakseen. Hänen tehtäväkseen tuli ”kotimaisen maitoraaka-aineen hankinta”. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Kilpeläinen houkuttelee valiolaisia tuottajia Arlan leiriin. Siinä tehtävässä hän toimii edelleen.
Valio ja Arla kilpailevat verisesti. Arla valitti vuonna 2010 Kilpailuvirastolle, että Valio polkee hintoja ja yrittää sulkea Arlan markkinoilta. Valitus johti oikeudenkäyntiin, ja kuukausi sitten korkein hallinto-oikeus vahvisti Valiolle 70 miljoonan euron sakot saalistushinnoittelusta.
Teksti julkaistu alun perin Nykypäivä-lehdessä 27.1.2017
