Viime viikot ovat kuluneet pääministeri Sanna Marinin (sd.) ympärillä vellovien kohujen saattelemana. Media on kirjoittanut ennätyspaljon Marinista, mutta iso osa uutisista on koskenut hänen vapaa-aikaansa ja osaltaan myös toki valtion pääministerin virka-asunnon Kesärannan käyttöäkin.
Kesärantaa koskevat asiat ansaitsevatkin seurantaa, valvontaa ja myös keskustelua, siltä osin, kun tiloja on käytetty muuhun kuin yksityiseen asumiseen. Veronmaksajilla on luonnollisesti oikeus tietää mihin yhteisiä tiloja ja ennen muuta yhteisiä varoja käytetään, jos kustannukset on tilaisuuksista jätetty verovaroin maksettaviksi. Jos taasen kyse on ollut pääministerin yksityisistä tilaisuuksista omassa kodissaan, vaikkakin virka-asunnossaan, niin silloin ne eivät muille kuulu, jos kustannukset yms. on sovittujen sääntöjen mukaan pääministeri itse kustantanut.
Mutta se, mitä pääministeri tekee esimerkiksi omassa Helsingin siviilikodissaan, ei siis virka-asunnollaan Kesärannassa, on kyllä täysin hänen henkilökohtaista yksityiselämäänsä ja ei minusta tällaista revittelyä ansaitse. Pääministerilläkin pitää olla oikeus normaaliin vapaa-aikaan, konserteihin, ravintoloissakin käytiin ja vaikka siellä karaokebaarissakin viihtymiseen. Viinilasillakin tai oluttuopilla olisi minusta ihan oikeus ja kohtuus saada käydä. Se on hänenkin oikeutensa ja minusta olisi oikeus ja kohtuus sitä myös kunnioittaa.
Oma asiansa on sitten se, että mitä kaikkea kukin julkisuuden henkilö voi ns. vapaa-ajallaan tehdä. Ylittääkö joku sitten silloinkin uutiskynnyksen tai jopa kohukynnyksen, niin se on varmasti median arvioitavissa. Mutta minusta tätä ei normaali viinilasillisella ystävänsä kanssa käyti ylitä tai edes karaokebaarin vierailu tai edes jatkotkaan yksityisessä kodissa (ei siis virka-asunnolla).
No, kuka muistaa sen, kun vielä kohu-uutisten ja revittelyn paikka oli se, kun pääministeri tuli haastatteluun polkupyörällä ja vielä oikein shorteissa? Ja mitä vielä – varvassandaleissa.
Niinpä, niin ne ajat muuttuvat ja kohtelutkin. Mutta lopputulema on minusta tässäkin kohussa se, että julkisten varojen käyttöä ja myös julkisten tilojen käyttöä pitää ja saakin media valvoa. Mutta annetaan myös jokaiselle, pääministerillekin, oikeus yksityisyyteen ja vapaa-aikaankin.
Toivottavasti meillä ei olla menossa siihen paparazzi-kulttuurin piiriin, missä julkisuuden henkilöt eivät voi viettää minkäänlaista yksityistä vapaa-aikaa. Itse toivoisin, että tämä olisi maassamme mahdollista ihan jokaiselle.
Kyllä, tiedän, että joku nyt ajattelee, että itsehän pääministeri Marin juuri halusi avata yksityiselämäänsä mm. Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa ja eri niin sanotuissa naistenlehdissä. Sekin on totta ja ymmärrettävästi myös madaltaa kynnystä myös yksityiselämän uutisointiin. Joku politiikan konkari, joskus sanoikin, että jos avaat kotisi ja vieläpä vaatekaappisi oven, niin sitä et enää kiinni saa. Tätä raja-aitaa joutuu meistä jokainen tässäkin työssä pohtimaan ja arvioimaan.
Itse kuitenkin toivon, että mediassa pääministeri Sanna Marin olisi kuitenkin enemmän asioiden kautta. Nytkin eduskunnassa on käyty hyvää keskustelua muun muassa julkisen talouden kestävyydestä. Se on nimenomaan julkista asiaa ja siinä on syytäkin vaatia pääministeriltäkin kannanottaja ja myös valmiutta debattiin puolustamaan myös hänen omia esityksiään esimerkiksi velkakurin höllentämisestä, niin Suomessa kuin EU:ssakin.
Toivottavasti pääministeriltä löytyy näihin debatteihin aikaan opposition kanssa niin eduskunnassa kuin esimerkiksi A-Studiossa ja muissakin vastaavissa ohjelmissa. Ja pääministerin linjauksia olisi mielenkiintoista joskus kuulla myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja monesta muustakin politiikan ajankohtaisesta aiheesta. Nämä asiat ovat onneksi nyt palaamassa politiikan keskiöön koronakriisin helpottaessa. Ja näistä asioista on jokaisella suomalaisella ja myös medialla oikeus vaatia puheenvuoroja, kannanottoja ja linjauksia myös ja ennen muuta maamme pääministeriltä.
Mitäs, jos politiikka palautettaisiin nyt pääministeriuutisoinninkin keskiöön. Politiikkassakin riittää nimittäin nyt tehtävää ja sen myötä myös uutisoitavaa.
Ja samaa voisi toivoa myös SDP:n ja Keskustankin toimintaan ja väleihin. Nyt näyttää menevän kahden keskeisen hallituspuolueen ajasta ja energiasta iso osa toisten nokitteluun ja piikittelyyn. Joskus tuntuu ja näyttää, että jopa kampitteluun. Kun puolueet ovat nyt kuitenkin päättäneet olla yhteisessä hallituksessa, vaikka se ei rakkausavioliitto olisikaan, niin toivottavaa olisi, että nämä puolueet käyttäisivät kaiken osaamisensa ja ennen muuta tarmon ja energiansa maamme asioiden hoitamiseen. Siinä muuten on ihan riittämiin heillekin tehtävää.
Jos vaikka välillä ihan asiat edellä…
