Suomen todelliset turvallisuusongelmat eivät ole historioitsija Jukka Tarkan mukaan pitkällä Venäjän vastaisella rajalla vaan Itämerellä.
– Itämeri on nyt supervaltaintressien kosketuspintaa, jolla kohtaavat Natolle tärkeän Baltian puolustuksen selusta- ja sivustaongelmat ja Venäjälle korvaamattomien Kaliningradin sotilastukikohtien puolustustarpeet. Tästä syntyvä merellinen jännite on Suomelle vakavampi turvallisuusongelma kuin itäraja, Tarkka toteaa Centrum Balticumin Pulloposti-kirjoituksessaan.
Tarkan mukaan Kaliningradin puolustus olisi Venäjälle sotatilanteessa yhtä epätoivoinen tehtävä kuin Baltian puolustus Natolle. Etupiirit ovat siis päällekkäin, ja ”Itämerellä vallitsee kauhun tasapaino”.
– Suomen suurin turvallisuusriski on Suomenlahden, pohjoisen Itämeren, Ahvenanmeren ja Selkämeren alueella. Ruotsille ja Suomelle on tärkeää, että mikään valtio ei ala tavoitella ylivoima-asemaa Itämerellä horjuttamalla kauhun tasapainoa edukseen..
Etulinjassa
Ruotsilla ja Suomella on Jukka Tarkan mukaan yhteinen tarve estää ulkopuolisten voimien pureutuminen Ahvenanmaalle. Sitä hän luonnehtii ”puolustuksen etulinjaksi”. Maarianhaminasta löytyy kuitenkin outo jäänne.
– Siellä toimii Venäjän konsulaatti, joka jatkaa Neuvostoliiton syksyllä 1940 Suomelle saneleman sopimuksen mukaista sotilastiedustelua konsulaatin herttaisen kulissin suojassa, Tarkka lataa.
Hänen mukaansa Neuvostoliiton oikeus valvoa Ahvenanmaan aseettomuutta varmisti niin toisen maailmansodan oloissa kuin vielä YYA-aikanakin, että sen olisi helppo miehittää saaret. Tarkka toteaa Neuvostoliiton toimintavalmiiden sotasuunnitelmien myös edellyttäneen tätä ainakin vuodesta 1940-lähtien.
Maarianhaminan konsulaattia Jukka Tarkka luonnehtii ”Neuvostoliiton romahduksen jälkeensä jättämäksi viimeiseksi raunioksi”.
– Niinpä edelleen vallitsee se ihmeellisyys, että Suomen suvereniteetissa on Ahvenanmaan kokoinen harmaa alue, jonka kansainvälisoikeudellista asemaa valvoo Suomen lisäksi myös Venäjän sotilastiedustelu.
Suomi on Tarkan mukaan luonut ”tässä kummallisessa tilanteessa” kahdeksan Itämeren alueella vaikuttavan valtion ja NATO:n kanssa sopimusverkoston monenkeskisestä puolustusharjoittelusta Itämeren alueella. Vaikka se vahvistaakin Suomen, Ruotsin ja Ahvenanmaan koskemattomuutta ja vakauttaa Itämeren tilannetta, olisi paras tapa rakenteen toimivuuden varmistamiseksi Tarkan mukaan silti Suomen ja Ruotsin liittyminen NATO:n jäseniksi.
– Se on vielä nykyisin mahdotonta, koska niiden poliitikkojen ja kansan enemmistöiltä puuttuu kyky turvallisuuspolitiikan perusasioiden tyyneen harkintaan, hän sanoo.
NATO:n jäsenyyden sijasta on panostettu juurikin monenkeskiseen harjoitteluun. Jukka Tarkka varoittaa, ettei mallin jatkuvuudesta ole takeita kaikissa tilanteissa. Hänestä Suomen ja Ruotsin asenteet muistuttavatkin YYA-ajan kaksoispuhetta.
– Silloin vakuuteltiin ystävyyttä ja avunantoa, vaikka kaikki eivät tarkoittaneet sillä sitä, mitä nämä sanat arkikielessä merkitsevät. Nyt sekä Ruotsissa että Suomessa vastustetaan Nato-jäsenyyttä, mutta kannatetaan innokkaasti sen kanssa toteutuvaa turvallisuusyhteistyötä.
