Olemme onnistuneet luomaan osaamisellamme työtä ja kasvattamaan työn avulla luotua arvoa. Osaamisen hyödyntämiseksi myös jatkossa meidän pitäisi kuitenkin jatkuvasti tehdä enemmän töitä. Muut maat saavat meitä kiinni ja menevät ohikin, ellemme kiritä itseämme pidemmälle.
Yksi mittari osaamiselle on Suomessa tehty tutkimus- ja kehittämistyö. Laaja-alaisella tukimus- ja kehitystoiminnalla on voitu pitkäjänteisesti vahvistaa kansantalouden kasvukykyä ja tuottavuuden nousua.
Neljä viime vuotta tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoituksen suhde kansantuotteeseen on kuitenkin pysynyt poikkeuksellisen matalana. Tuo suhde oli tätä matalampi edellisen kerran kaksi vuosikymmentä sitten.
Hallitus on asettanut tavoitteekseen saattaa tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitus neljään prosenttiin bkt:sta vuoteen 2030 mennessä. Rahoituksen pitäisi kaksinkertaistua vuoden 2019 tasosta, jotta pääsisimme tähän.
Neljän prosentin tavoite on toistettu keväällä julkistetussa TKI-tiekartassa, jossa on paljon hyviä ehdotuksia tutkimus- ja kehitystoiminnan uudistamiseksi siten, että uusiin haasteisiin voidaan vastata.
Toimenpide-ehdotukset ovat fiksuja ja niissä näkyy laajan osallistamisen tavoite: julkinen tai yksityinen sektori ei yksinään pysty tekemään neljän prosentin tavoitteesta totta. Tarvitsemme molempia ja hyvin laajaa yhteistyötä.
Tiekartasta puuttuu kuitenkin tärkeä palanen – nimittäin rahoitussuunnitelma. On avoinna, millä rahoitusratkaisuilla tuo neljä prosenttia saavutetaan, kuka investoi ja mitä se maksaa.
Suomessa tapahtuvan tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoituksesta yritysten osuus on lähes kaksi kolmasosaa, korkeakoulujen runsas neljännes ja julkisen sektorin vajaa kymmenesosa. On selvää, että neljän prosentin tavoite voidaan saavuttaa vain, jos kaikki tahot lähtevät mukaan määrätietoiseen rahoituksen vahvistamiseen.
Rahoituksen heikentyminen johtuu erityisesti yritysten panostusten pienentymisestä. Yritykset eivät ole viime vuosina pystyneet paikkaamaan finanssikriisin jälkeistä pudotusta. Nyt koronakriisi uhkaa tehdä tästä urakasta yhä vaikeamman.
Emme kuitenkaan pärjää pelkästään t&k-toiminnan tukien kasvattamisella. Yrityksille on luotava innovaatiomyönteiset toimintaedellytykset. Tämä edellyttää monipuolisia toimia erilaisille ja erikokoisille yrityksille.
Yksi joukko yrityksiä, jotka voivat kasvaa kokoaan suuremmiksi, on kasvuhaluiset pk-yritykset, joissa järjestelmällistä tutkimus- ja kehitystoimintaa ei ole vielä otettu haltuun. Näille yrityksille pitäisi luoda mahdollisuus palkata tutkimusjohtaja tai -ryhmä, joka voisi kehittää tuotteita ja palveluja eteenpäin. Toisaalta meidän on vahvistettava myös suurten yritysten halua investoida ja vahvistaa t&k-toimintoja Suomessa.
Keskeinen tavoite koronakriisistä irtautumiseen on luoda uutta työtä ja kasvua. Meidän on määriteltävä sitova rahoitus tarkistuspisteineen tutkimus- ja kehitystoimintaan. Tähän on sitouduttava yli puolue- ja hallitusrajojen.
Tulevaisuuden Suomi on korkean arvonlisäyksen ja huippuosaamisen Suomi. Meidän on tehtävä Suomesta kokoamme suurempi menestystarina. Se oli mahdollista 1990-luvun lamasta noustessa ja uskon, että tämä on mahdollista nytkin.
