Metropoliitta Ambrosius kulttuurikeskus Sofian ympäristössä. Kuva: Inna Tölli

Ortodoksipiispa: Päättäjien kerrottava ulospääsy kriisistä

Metropoliitta Ambrosius odottaa poliitikoilta selkeää toimintasuunnitelmaa koronarajoitusten purkamisessa.

Helsingin ortodoksisen hiippakunnan emerituspiispa Ambrosius on tehnyt tunnin aamukävelylenkin Kallvikinniemen maastossa Itä-Helsingissä. Eläkkeelle hän jäi virastaan jo reilut kaksi vuotta sitten.

Yhteiskunnalliseen keskusteluun hän osallistuu silti aktiivisesti. Koronakriisi on hiljentänyt kuitenkin hänenkin arkeaan.

– Tämä on tuonut erinomaisen mahdollisuuden kirkonmiehellekin pysähtyä ja keskittyä ”ydinbisneksiin”. Olen lukenut ja kirjoittanut paljon enemmän, kun ei ole ollut oikeastaan mitään menoja.

Vaikka metropoliitta Ambrosius viittaa bisneksillä tässä yhteydessä hengelliseen elämään, hän on julkisuudessa puolustanut usein reippaasti markkinatalousjärjestelmän arvoa ja elinkeinoelämän toimijoita.

Taannoisessa Nykypäivä-lehden haastattelussa (2014) hän katsoi, että ”keskustelu talouselämästä ja markkinataloudesta on hyvin paljon ihan naiivia rahavallan kritiikkiä”.

Suomea paraikaa koetteleva koronavirusepidemia on sairastuttanut meilläkin ihmisiä vakavasti. Kuolemantapauksilta ei ole vältytty ja huolta aiheuttavat nyt etenkin pula suojavarusteista ja viruksen leviäminen vanhusten hoitokoteihin.

Tiukoilla rajoitustoimilla on onnistuttu hillitsemään epidemiaa, mutta kolikon kääntöpuoli on yhteiskunnan äkkipysähdyksestä aiheutunut talouden syöksykierre.

Eri arvioiden mukaan talous saattaa supistua tänä vuonna jopa yli kymmenen prosenttia. Yritykset ovat vaikeuksissa. Kriisi on lisännyt rajusti yt-neuvotteluita ja ihmisten lomautuksia.

Suomalaisten liikkumista on rajoitettu ja ravintolat ovat toistaiseksi kiinni ainakin toukokuun loppuun.

Millä mielin olette seurannut sitä, miten rajoitukset ovat iskeneet suomalaiseen elinkeinoelämään?

– Minusta tiukat rajoitukset ovat tässä tilanteessa ymmärrettäviä ja mielekkäitä toimia. Sen sijaan prosessi, miten tähän on tultu, sehän osoittaa, ettei tähän ollut henkistä valmiutta eikä selkeitä strategioita. Itse en ole tietysti asiantuntija, mutta olen kuullut paljon kritiikkiä Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta kohtaan liittyen siihen, miten tässä lähdettiin niin loivasti liikkeelle.

– Sitten kun meillä oli jo näitä koronatartuntoja, ei meitä ehditty tähän tilanteeseen oikeastaan mitenkään valmistella.

Yrittäjät tarvitsevat nyt toivoa

Ambrosius toteaa, että usein asiat opitaan kuitenkin kantapään kautta. Jos lähdettiinkin liikkeelle loivasti, linjan tarkistus ja tiukat rajoitukset epidemian hillitsemiseksi ovat olleet paikallaan.

Hän uskoo, että suomalainen yhteiskunta ja elinkeinoelämä pärjäävät kyllä lyhyellä aikavälillä rajoitusten kanssa ja on ”pakko pärjätä”, mutta:

– Oleellinen kysymys on minusta jo nyt se, miten tästä loivasti ja pehmeästi kykenisimme siirtymään normaaliin yhteiskunnalliseen järjestykseen.

Ambrosius viittaa moniin maihin, jotka ovat julkisuudessa viime päivinä kertoneet jo varsin konkreettisesti, millä ehdoin ja minkälaisilla aikatauluilla rajoitustoimia on tarkoitus asteittain lähteä purkamaan.

Näiden maiden joukossa ovat esimerkiksi Itävalta ja Norja.

Suomessa elinkeinoelämän valtuuskunta EVA kiteytti pääsiäisen alla, että Suomen sulkeminen maksaa noin miljardi euroa viikossa.

– Toivoisin voimakkaasti poliittisilta päättäjiltä prosessia, selviä suunnitelmia ja vaihtoehtoja jo nyt, miten tästä mennään eteenpäin, kun tilastojen valossa monet kauhuskenaariot eivät näyttäisi toteutuvan. Päättäjien pitäisi kertoa, minkälaisia vaihtoehtoisia polkuja tästä on mennä eteenpäin ja millä aikataululla, koska tämä antaisi toivoa yrittäjille, jotka kärsivät tästä voimakkaasti sekä työntekijöille, jotka ovat joutuneet lomautetuiksi.

Tämä Verkkouutisten haastattelu tehtiin puhelimitse alkuviikosta. Myöhemmin valtioneuvoston kanslia tiedottikin asettavansa valmisteluryhmän selvittämään muun muassa rajoitusten purkamista.

Ortodoksikeskuskin joutui lomauttamaan

Metropoliitta Ambrosius huomauttaa, että monet koronakriisin vuoksi lomautetut työntekijät ovat myös erilaisessa asemassa riippuen omasta työhistoriastaan ja siitä, minkälaiseen ammattiliittoon he mahdollisesti kuuluvat.

Ambrosiuksella on tästä itsekin läheistä kokemusta. Hän toimii Kallvikinniemessä sijaitsevan kulttuurikeskus Sofian omistaman säätiön puheenjohtajana. Ortodoksisessa hengessä toimiva keskus järjestää erilaista toimintaa, seminaareja ja kursseja. Siellä toimii myös ravintola ja keskuksessa on mahdollista myös majoittua.

– Me jouduimme laittamaan keskuksen kiinni jo viikkoja sitten ja lomauttamaan kaikki työntekijät.

Ambrosius kertoo, että joukossa oli myös pari työntekijää, jotka eivät ole oikeutettuja vielä kunnolliseen työttömyysturvaan. Pohdinnassa onkin ollut, josko he voisivat tehdä tarvittaessa ”miinustyöpäiviä”, joista voitaisiin maksaa ennakkoon. Työt tehtäisiin sitten sisään myöhemmin.

Kulttuurikeskuksen käytävillä on nyt hiljaista. Ambrosiuksella on työhuone rakennuksen päätalossa. Aiemmin hänellä oli myös iso virka-asunto meren rannalla, mutta hän muutti sieltä pois jo useita vuosia ennen eläkkeelle jäämistään.

– Se (virka-asunto) oli minulle ihan liian iso ja tarpeeton.

Koti on nyt Sofian alueella sijaitsevassa asunnossa, keljassa. Vanha kreikkalainen sana viittaa pieneen kammioon tai huoneeseen.

Terveys ja talous eivät vastakkain

Metropoliitta Ambrosius uskoo, ettei koronaepidemian hillitsemiseksi olisi meilläkään ollut muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä ajamaan nopeasti monia yhteiskunnan toimintoja alas, vaikka seuraukset tästä tulevat olemaan suomalaiselle elinkeinoelämälle mittavat.

– Joskus olemme tilanteessa, jossa ei ole hyvää tai huonoa vaihtoehtoa – pelkästään enemmän tai vähemmän huonoja vaihtoehtoja. Ymmärrän poliitikkojen ratkaisut, koska muuten tässä olisi otettu iso riski pandemian leviämisessä.

Ambrosiuksen mielestä on myös vaikea nähdä, että vallitsevassa kriisissä terveys ja talous olisivat vastakkain, vaan ne ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa.

– Minusta tässä ei ole mitään vastakkainasettelua. Jos tämän epidemian vuoksi koko kansakunnan terveys lähtee pahasti horjumaan ja ihmisiä kuolee, kuten nyt vaikka Italiassa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa, kyllä tämä iskee yhteiskuntiinkin pahasti.

Koronakriisin aiheuttamia iskuja Suomen talouselämälle ja yritysten toimintaan joudutaan paikkaamaan erilaisin tukipaketein ja -toimin vielä pitkään.

Ambrosius mainitsee yhtenä hyvänä, konkreettisena esimerkkinä myös sen, miten kiinni olevien ravintoloiden tai kahviloiden vuokranmaksuissa on paikoin kyetty joustamaan.

Ortodoksipiispa on pannut merkille myös sen, miten koronakriisi on vaikuttanut hyvällä tavalla monien ihmisten asenteisiin. On syntynyt uudenlaista yhteisöllisyyttä. Toisista ihmisistä välittämistä. Hän on havainnut itsekin kerrostalojen rappukäytävissä ihmisten ilmoituksia valmiudesta auttaa kauppaostoksissa viruksen riskiryhmässä olevia iäkkäitä ihmisiä.

– Toivottavasti tällaiset kysymykset yhteisöllisyydestä ja keskinäisestä vastuunkantamisesta eivät unohdu heti, kun tämä pandemia on ohi.

Elämänkatsomus ja tukipilarit keskiössä

Vaikka koronakriisi koskettaa tavalla tai toisella kaikkia suomalaisia, ihmiset saattavat kokea tilanteen myös varsin eri tavoin, vaikka olosuhteet muistuttaisivat paljon toisiaan.

– Se, miten ihmiset kokevat tällaisen tilanteen, riippuu olennaisesti ihmisen elämänkatsomuksesta sekä siitä, miten oman elämän erilaiset palaset tai tukipilarit ovat kohdillaan.

Hän muistuttaa, että suomalaiset ovat kuitenkin selvinneet paljon pahemmistakin tilanteista, jos ajatellaan vaikkapa viime sotia ja näihin liittyneitä kauheuksia.

– Tätä kriisiähän ei voi niihin oikein edes verratakaan.

Ambrosius on viime aikoina pohtinut tähän liittyen myös itävaltalaisen psykiatrin Viktor Franklin havaintoja ja kirjallisuutta liittyen todella vaikeista oloista kuten keskitysleireiltä selviytymisessä.

– Hänhän osoitti, miten selviytymisessä auttoi se, oliko ihminen löytänyt elämälleen tarkoituksen, oli tämä sitten uskonnollinen, filosofinen, ammattiin tai kutsumukseen liittyvä tai joku muu.

Vallitsevassa kriisissä ihmiset kaipaavat toivoa sekä uskoa tulevaisuuteen. Suuntaviivoja liittyen siihen, miten me tulemme käytännössä tästä kriisistä ulos. Miten yhteiskunta saadaan hiljalleen taas jaloilleen. Ambrosius palaa jo aiemmin sanomaansa:

–Kansalaiset odottavat nyt, että asiantuntijat ja päättäjät kertovat, minkälaisia askeleita meillä on tässä edessäpäin.

Opimmeko me mitään?

Mitä me voimme oppia tästä koronakriisistä? Kun pandemia on jossain vaiheessa ohi, miten suomalainen yhteiskunta on viisaampi?

– Niin, halki historianhan on kulkenut tällainen filosofinen kysymys siitä, opimmeko me kriiseistä ja onnettomuuksista, vai onko tilanne kymmenen tai viiden vuoden päästä ”business as usual”. Tämä on tietysti yksilöllistä, mutta varmasti yhteiskunnan tasolla tämäntyyppisiin kriiseihin pystytään ainakin varautumaan nykyistä paremmin.

Maailmanlaajuinen koronavirusepidemia on Ambrosiuksen mielestä osoitus myös siitä, miten globalisaatio on ”kaksiteräinen miekka”.

– Se tuo mukanaan myös riskejä, vaikka globalisaatio on sinänsä tuonut Suomelle valtavasti hyvää: elintason nousua, kansainvälistä kauppaa ja aivan toisenlaisia mahdollisuuksia rakentaa tällaista universaalia maailmankuvaa kuin ennen.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt