Otsikon teksti on suoraan Wikipediasta. Kategoriana ei ole politiikka vaan tähtitiede, mutta ehkäpä avaruusasioista voisi ottaa oppia eduskuntatyöhön. Oppositio voi hyvinkin olla lähempänä maata kuin hallitus.
Välikysymyksen jättäminen on opposition ilmeisin ase tehdä politiikkaa. Sillä pystyy ennen kaikkea vaikuttamaan julkiseen keskusteluun, mutta toki myös horjuttamaan hallituksen yhtenäisyyttä. Näin kävi viime kaudella, kun Timo Soinin aborttilausunnot nostettiin pöydälle. Konservatiivien ja liberaalien välinen liima oli ohutta, ja hallituspuolueiden sisällä jouduttiin toden teolla vääntämään sen edestä, että luottamusäänestyksessä pärjättiin.
Maanläheinen välikysymys ei täyty poliittisesta jargonista, vaan tuo yhteiskunnalliset kysymykset ymmärrettäviksi ja kiinnostaviksi puheenaiheiksi. Niillä tuodaan esiin epäkohtia, jotka koskettavat kansalaisia.
Oppositiossa on aikaa laatia vaihtoehtoisia ohjelmia. Viime kaudella SDP uinui ensimmäiset kaksi vuotta, mutta sitten alkoi tapahtua. Vaalien ykkössijaa pohjustettiin Suomi 2030 -ohjelmatyöllä, joka ei ollut vain vaalikevään kampanjarutistus, vaan pidemmän aikavälin suunnitelmallinen projekti. Tällaiseen strategiseen valmisteluun puolue kykenee oppositiotaipaleella eri tavoin kuin hallituksessa.
Ohjelmissa kannattaa panostaa konkreettisiin tavoitteisiin ja keinoihin. Samalla kun hallitus pyrkii tulkkamaan kansankielelelle virkamiesten laatimia pohjaesityksiä rakenteellisista uudistuksista, oppositiopuolue voi suoraan laatia muistiot, julkilausumat ja kannanotot mahdollisimman ymmärrettäviksi.
Poliitikoilla on oppositiossa mahdollisuus profiloitua tietyn alan osaajiksi ja äänitorviksi. Riviedustaja ei jää ministerin varjoon, vaan kritiikkiä, ehdotuksia ja jopa kiitosta saattaa jakaa omaehtoisemmin.
Kiittäminen voi olla ylipäätään erinomainen tapa erottua muista. Hallituksella saattaa olla oma kuherruskuukautensa median kanssa, mutta ajan kanssa toimittajat varmasti hoitavat kritisoinnin. Oppositioedustaja, joka räksytyksen sijaan esiintyy rakentavasti ja yhteistyöhaluisesti, saattaa olla juuri sitä, mikä herättää kansalaisten luottamuksen. Luottamuspääoma tuo uskottavuutta ja lisää vaikutusvaltaa.
Globaalit ja paikalliset kysymykset sopivat hyvin oppositioedustajalle. Jos kaupunkipolitiikka ja ylipäätään oman vaalipiirin asiat ovat sydäntä lähellä, voi keskittyä niihin. Yhtä lailla maailmanlaajuiset ilmiöt, niiden selittäminen ja kiinnostavien ratkaisujen esittäminen voisivat olla nimenomaan oppositiopoliitikon heiniä.
Hallituksen ulkopuolella ei tarvitse puolustella tie- tai ratahankkeiden viivästymistä tai liian kunnianhimottomia ilmastokirjauksia. Oppositiossa voi varsin rohkeasti toimia oman kylän tai maailmankylän asukkaiden megafonina.
Oppositiolla ei juurikaan ole institutionaalista valmisteluvaltaa, mutta tilanteen saattaa kääntää voitoksi. Hallituksella on omat velvoitteensa aurinkokunnassa – oppositiossa voi olla lähempänä maata ja maan kansalaisia.
