Aluevaalikeskustelu on valitettavasti mediassa keskittynyt lähes yksinomaan terveyspalveluihin. Aluevaltuustoissa päätetään kuitenkin myös monista muistakin tärkeistä asioista. Lasten ja nuorten sekä perheiden kannalta merkittäviä palveluja ovat muun muassa neuvolat, lastensuojelu ja opetuksen tukipalvelut, kuten oppilashuolto.
Lasten ja nuorten hyvinvointi on ollut puheissa koronan vuoksi paljonkin, mutta onko yhdeltäkään ehdokkaalta kysytty vaalitentissä, miten lapsiperheiden palveluihin tulisi hyvinvointialueilla satsata?
Soten valmistelussa sosiaali- ja terveysministeriö jyräsi ja eduskunnassa hyväksyttiin koulujen oppilashuollon siirtäminen hyvinvointialueille koulutuksen asiantuntijoiden ja koulukuraattorien ja -psykologien vastustuksesta huolimatta. Jatkossa on tärkeää minimoida siirron vahingolliset vaikutukset. Aluevaltuutettujen tehtävänä onkin varmistaa, että oppilashuolto säilyy aidosti koulujen yhteisöllisenä toimintana, jolla tuetaan oppilaiden hyvinvointia.
Haasteena tulee olemaan oppilashuollon henkilöstön riittävyys, sillä esimerkiksi koulupsykologeista on huutava pula. Eduskunta on juuri säätänyt oppilashuoltoon henkilöstömitoitukset, joita hyvinvointialueiden on noudatettava. Toivottavasti se ei kuitenkaan johda siihen, että psykologipalveluja ryhdytään ostamaan mistä vain saadaan. Ostopalvelut eivät sovi opiskeluhuoltoon, jonka laadun takeena on pysyvät ja luottamukselliset suhteet oppijoihin ja oppimisympäristöjen ja -yhteisöjen syvällinen tuntemus.
Helsingissä tilanne on mielenkiintoinen, koska Helsinki ei ole hyvinvointialue, eikä sen tarvitse siirtää oppilashuoltoa pois kasvatuksen ja koulutuksen toimialalta sote-puolelle. Kiista asiasta käy parhaillaan kuumana ja ministeri Krista Kiurukin on paimentanut helsinkiläisiä päättäjiä valtakunnalliselle linjalle. Helsingin sote-virkamiesten vedätykset asiassa eivät kestä päivänvaloa, mutta onneksi järkiratkaisun puolustajia löytyy ainakin kokoomuksesta ja muistakin puolueista. Kannustan Helsinkiä pitämään oppilashuollon palvelut lähellä tarvitsijoita eli oppilaita koulutuksen toimialalla.
Haastan kaikkia ehdokkaita miettimään, millaisen palvelulupauksen he haluavat aluevaaleissa antaa lapsiperheille ja nuorille. Tehdäänkö alueella jatkossa säännöllisesti lapsivaikutusten arviointia päätöksiä tehtäessä? Ovatko yhteistyörakenteet kunnossa siten, että tieto kulkee ja saumaton yhteistyö sujuu esimerkiksi lastensuojelun ja päiväkotien välillä? Kuntien, koulutuksen järjestäjien ja hyvinvointialueiden välinen yhteistyö vaatii pysyviä ja suunniteltuja yhteistyörakenteita. Lisäksi lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen kriisiytyminen vaatii pikaisia parannustoimia.
Keskustelu siitä, mitä tehtäviä seuraavaksi voidaan hyvinvointialueille siirtää, on jo käynnissä. EVAn kyselyssä yli 40 prosenttia vastaajista oli valmis siirtämään tulevaisuudessa toisen asteen koulutuksen hyvinvointialueille. Perusteluja ei kuitenkaan esitetty ja niitä on vaikea löytää. Ammatillista ja lukiokoulutusta ei ole säädetty kuntien tehtäväksi, vaan sitä tuottavat kuntien lisäksi iso joukko yksityisiä koulutuksen järjestäjiä. On toki tärkeää tehdä yhteistyötä muun muassa sen varmistamiseksi, että hyvinvointialueilla on jatkossa koulutettua työvoimaa.
Erityisesti toivoisin, että nuoret kävisivät uurnilla, koska hyvinvointialueilla päätetään monista lasten ja nuorten kannalta tärkeistä palveluista. Vinkiksi myös viimeisiin vaalikeskusteluihin, toimittajat!
