Oppikirja arvojen vallasta on kuin somea pelkäävien pomojen pehmolelu

Yritysjohdon käyttäytymiskonsultti ei uskalla sanoa rumaa sanaa niin kuin se on.

Kun liike-elämän johtoa konsultoiva neuvonantaja kirjoittaa kirjan, se ei sisällä yhtään tapausta nimeltä emämunaus. Niitä kuitenkin historia ja nykyaika on tupaten täynnä: täydellisiä laaja-alaista vahinkoa aiheuttaneita törppöilyjä, joiden haitat liian usein syyttömät joutuvat maksamaan.

Jukka Saksi on työskennellyt pitkään yritysjohdon konsulttina. Hän on analysoinut tapahtumaketjuja, löytänyt virheitä ja antaa ohjeita. Tarkoituksena on ennalta ehkäistä aiempia erehdyksiä – sellaisista kun on saatavilla tietoa yllin kyllin. Yksilöiden ja yhteisöjen perusturva löytyy paitsi historiasta, katsomalla eteenpäin ja varustautumalla eettisesti perustelluilla arvoilla.

Saksi turvautuu monen konsultin kirjoissaan käyttämään keinoon. Hän on haastatellut 24 työssään menestynyttä suomalaista johtajaa. Joukko on kirjava, ja yksi siitä on myös omalla tavallaan johtaja pienessä ympyrässä: muusikko Juha Tapio, joka myöntää, että bändilläkin on oltava pomo. Jonkun on tehtävä lopullinen päätös, valittava oikeat keinot – rehellisempää puhetta kuin monen yritysjohtajan lepertely kuuntelemisen, ymmärtämisen ja ylenpalttisen pehmoilun tärkeydestä.

Valtaosa noista 24 valitusta tirehtööristä edustaa menestyjää. Heillä on kerrottavana hyvää ja kaunista, tulevatpa he kaikki kehuneeksi firmansa auvoisuutta. Ikkunoita ei rikota mihinkään suuntaan, eikä kukaan paljasta vaarallisia esimerkkejä, vaikka siihenkin voisi olla varaa. Kuitenkin jokainen heistä voi joutua työpaikallaan umpikujaan, siirtymään ”uusien haasteiden pariin”. Liian usein törppöily palkitaan kultaisella kädenpuristuksella: vuoden palkka, ehkä enemmän.

Johtamisen filosofiaa – onko sitä olemassa?

Tänään kaikissa yrityksissä vaalitaan puhtautta. Arvojen valta näkyy jopa ennen kuin kuulemme itse myytävistä palveluista tai tuotteista. Arvot hyppäävät silmille hienoon muotoon sliipattuina. Jukka Saksi korostaa, että sanojen ja tekojen tulee olla yhtä. Kuitenkaan kaikki eivät halua tai kykenee kertomaan edustamansa yhteisön arvoista.

Osa kokee arvoihin liittyvän viestinnän sanahelinäksi, joillekin se on arkitodellisuuden kaunistelua. Mitä liikkuu sen päättäjän päässä, joka miettii yhtä aikaa maailman pelastamista, korkealaatuisia tuotteita ja pohtii samalla, kuka tarjoaa parhaat veroparatiisihillot? Arvovallan oppikirjan tekijä ei soimaa väärintekijöitä: menettäisikö hän potentiaalin asiakkaan?

Yksi Saksin haastateltavista on perheyritys Martela Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Heikki Martela. Hän pasauttaa, että arvot ovat ikään kuin pilvi tai ajatuskupla: ”Halusin tai en – yritän vaikuttaa tai en, arvot ovat olemassa. Sitten ovat arvot, jotka kirjataan ylös. Silloin on kyse arvojen verbaalisesta kirkastamisesta.”

Mitä tuo tarkoittaa? Martela kertoo, että yrityksen neljää arvoa ollaan päivittämässä. Kyse taitaakin olla siitä, miltä ne näyttävät: ”Kokonainen arvojen ajatuskupla ja arvomaailma ei ole muuttunut ollenkaan, vaikka lauseet on kiteytetty hieman eri tavalla kuin aiemmin.”

Martela ei tunnu suhtautuvat yrityksensä arvoihin liturgisina uskonkappaleina. Arvot tuntuvat leijuvan ilmassa ja saavat uuden sopivan muodon, jos niin tarvitaan. Nekin ovat hyödyn saamisen työkaluja, omassa ajassaan kauniita? Epäilyttävän esimerkin yritysmaailmasta Martela onneksi ohimennen mainitsee: taksikonserni Uberin, joka joutui arvomaailmassaan ongelmien takia suuriin vaikeuksiin? Tarkoittaako hän sitä, että jos kuljettaja ei puhu asiakkaan kieltä, ei tunne kaupunkia eikä osaa liikennesääntöjä ja verotuksenkin kanssa on vähän niin ja näin, niin huonosti käy?

Suuryritysten arat pikkuvarpaat, järjettömän some-raivon pelko

Yritykset elävät alituisen pelon vallassa. Jukka Saksi puhuu mediasta ja sen tunkeutumisesta jokaisen päähän. Hän mainostaa kerrasta toiseen kehittämäänsä, painettuna, luentoina ja netissä tarjolla olevasta tuotteesta ”Johtajaonmedia” – kirjoitettuna moniin eri muotoihin.

Yhteen sanaan kohdistuvia paniikkikohtauksia tulisi asettaa naurunalaiseksi edes tässä, vaan ei. Tuotenimiä muunnellaan äärimmilleen kasvaneen some-pelon altistamina. Eskimo, Uncle Ben’s, Neekerisuukot edustavat hysteriaa. Pienten puhdasuskoisten ääntä kuunnellaan kritiikittä, myös konsulttimme tuntuu kylvävän some-kauhua. Koskahan ruskea kaakaojauhe O’Boy muutetaan, tuotteen värin tai sukupuolipainottumisensa myötä? Hysteerikot herätys.

Jukka Saksi tapasi myös piispan, tehtävässään Helsingissä 19 vuotta toimineen Eero Huovisen, joka pappina asettui kirkollisen organisaation johtotehtäviin. Hänestäkin tuli tirehtööri, jolla oli suuri joukko alaisia ja maallisesti ilmaistuna valtava määrä kiinteistöjä. Kuten maallisen vallan pomot, hänkin havaitsi monta tärkeää arvopohjaista toiminnan lähtökohtaa.

Huovinen korostaa kuuntelemalla johtamista: muutoin olet liiaksi omien ajatustesi ihastelija. No, kuuntelemista soveltavat liki kaikki hurskaat, jopa Helsingin kaupunki, mutta mistä johtuu, etteivät asukkaat tunne tulleensa kuuluksi? Kyynisiä esimerkkejä kirja ei tarjoa, jottei ketään loukkaisi.

Mutta mutta, ex-piispa Huovinen, miten arvot ja käytäntö käyvät yhteen oman kertomasi perusteella? Kyse on kuuntelemisesta, siihen halusta vaikkapa tuomiokapitulin kokouksissa:

”Kun asiat oli etukäteen valmisteltu hyvin, saatoin yhdellä nuijankopautuksella päättää esityslistan asiat 1-10. Kuitenkin kuka tahansa saattoi pyytää kommenttipuheenvuoroa ja esittää muutoksia. Oli oltava nopea.”

Yllättäen Huovinen kehaisee Jussi Halla-ahon mietelmää siitä, että joskus on tullut painettua some-hönkäisyn yhteydessä enter-nappia liian hätäisesti, siis harkitsematta. Totta, Huovinen. Juuri ennen tämänkin lähettämistä tulin minäkin enteriä painaneeksi.

Jukka Saksi: Arvovalta. Opas arvojen hyödyntämiseen 2020-luvun johtamis- ja asiantuntijatyössä. Kauppakamari 2020.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt