Mutta mitä niistä pitäisi ajatella, kun opetusministeriö tuulettaa Suomen pistemäärän huonontumisen tasaantumista? Onko meillä aihetta henkselien paukutteluun? Tulos on toki erinomainen vuodesta toiseen, jos verrataan muihin maihin. Mutta keskeistä ei pitäisi olla vertailu muihin, vaan oleellisempaa on katsoa tarkemmin, mitä Suomelle on tapahtunut.
PISA-tulosten lasku pitkällä aikavälillä on selvä ja viesti vakava. Kun Suomen trendi on ollut selvästi laskeva kaikissa tuloksissa jo vuodesta 2006, on esimerkiksi Ruotsi onnistunut kääntämään trendin ja Virolla suunta on nouseva. Mitä ne ovat tehneet oikein, mitä Suomessa ei ole tehty?
On väitetty, ettei rahoituksen taso ratkaise kaikkea, kun vaikkapa Viro pärjää Suomea pienemmälläkin rahalla mainiosti. Viron alhainen kustannustaso selittää kuitenkin tätä. Toki esimerkiksi Qatar käyttää järjettömästi rahaa koulutukseen, mutta tulokset ovat perin heikkoja. Merkille pantavaa on, että kaikki pohjoismaat käyttävät rahaa paljon Suomea enemmän erityisesti alakoulujen opetukseen.
Kaikkiaan voidaan todeta, ettei resurssien vaikutus ei ole suora enää sillä rahoituksen tasolla, jolla Suomi on. Oleellisempaa on, että resurssit käytettävä oikeisiin asioihin. Ne maat, jotka kääntäneet trendin, kuten Ruotsi, ovat merkittävästi panostaneet koulutukseen. Virossa puolestaan on pienemmät ryhmäkoot ja suuremmat tuntimäärät.
Mielenkiintoista on, että suomalaisessa koulussa on ylivoimaisesti tehokkain opetus, kun katsotaan oppimisaikaa (tunnit koulussa ja pakolliset läksyt). Eli tuntimäärämme on PISAn pienin ja suoriudumme silti kärjen tuntumassa.
PISA-tuloksista selviää muutamia tärkeitä havaintoja, joihin päättäjien olisi syytä reagoida:
- Heikkojen lukijoiden määrä on selvästi kasvanut ollen 13,5 %. Tällä taitotasolla ei voi pärjätä arkielämässä tai jatko-opinnoissa. Sama trendi koskee koko Eurooppaa mitä tulee lukemiseen.
- Tyttöjen ja poikien väliset erot ovat OECD-maiden suurimpia.
- Sosioekonomisen taustan merkitys on vahvistunut nopeasti ja sen korrelaatio heikkoihin oppimistuloksiin on paljon vahvempi tekijä kuin sukupuoli.
- Koulujen välillä ero on OECD-maista kaikkein pienin, mutta koulujen sisällä erot ovat suuria.
- Kielteiset asenteet lukemista kohtaan ovat lisääntyneet. Päivittäin lukevien osuus vähenee koko ajan. Luen vain jos on pakko, sanoo puolet nuorista.
PISAn mukaan meillä satsataan jo nyt hieman enemmän niihin kouluihin, joilla on haasteita, kun taas suurin osa maailman maista laittaa enemmän rahaa etuoikeutettujen lasten kouluihin.
Koska erot oppilaiden välillä ovat suuret koulujen sisällä, ei niiden välillä, väitän, että koulushoppailusta puhuminen on toissijaista siihen nähden, että oppimisen tuki vihdoin saataisiin kuntoon. Samoin pienemmät opetusryhmät auttaisivat eniten heikosti pärjääviä oppilaita.
Lopuksi on hyvä todeta, että suomalaisnuoret ovat tyytyväisiä elämäänsä. Sekin on vähintään yhtä tärkeää kuin hyvät oppimistulokset.
