Perunanviljelijä Kalajoella. LEHTIKUVA/RONI REKOMAA

Paula Aikio-Tallgren: Onko Suomi tuontiruoan varassa?

Kirjoittajan mukaan ruoka on uusi suurvaltapolitiikan väline.

Ruotsi kävi viime kesänä kovan arvokeskustelun oman ruokatuotantonsa omavaraisuudesta. Ruotsalaisille tuli yllätyksenä, että maa on vain kolme päivää omavarainen omassa ruokatuotannossaan. Sen jälkeen maassa olisi ylijäämäisesti vain porkkanoita ja vehnää, sillä maa on käytännössä tuontielintarvikkeiden varassa. Porkkanakakuilla eletään, sanottiin naapurissa.

Omavaraisuuden lisäksi keskustelu kuumeni elintarvikkeiden julkisista hankinnoista. Esimerkiksi etelä-Ruotsin kouluissa sianliha on kokonaan kielletty ja oikeaoppisesti teurastettua naudanlihaa lapset saavat kerran seitsemässä viikossa. Lihan syönnin rajoitus ja vastaavasti kasvisten lisääminen on ravitsemusasiantuntijoiden tuttu toive ja monikulttuurisessa maassa liharajoitteet ovat ymmärrettäviä. Kohu nousi lähinnä siitä, että siipikarjaa lennätetään maapallon toiselta puolelta Thaimaasta pakastettuna. Tämä ei kertone mistään muusta kuin kilpailuttamisvelvoitteista ja koulujen kiristyneistä budjeteista.

Ruoka herätti keskustelua, sillä viime kesän sadosta tuli Suomessa ja Ruotsissa yksi nykyaikamme pahimmista. Karjaa teurastettiin, sillä rehua ei riittänyt aiempien vuosien malliin. Ruispulasta kerrottiin Suomessa. Ranskalaiset croissantit leivotaan suomalaisesta voista, koska vastaavasti heidän oma tuotantonsa ei riitä oman maan kysyntään. Esimerkkejä ruokavaihtareista löytyy pitkin Eurooppaa.

Viranomaiset, virkamiehet ja asiantuntijat ovat Suomessa käyttäneet maltillisia ilmaisuja kertoessaan luonnonmullistusten vaikutuksista ruokatuotantoon, ja osa ilmastonmuutoksesta on pistetty luonnollisten poikkeamien piikkiin. Siksi olikin tarpeellista kuulla yhden suomalaisen virkamiehen selväsanainen vetoomus Suomen ja EU:n päättäjille: Euroopassa on varauduttava tulevina vuosina jatkuviin ruokakriiseihin, katovuosiin, maatalouden kannattavuusongelmiin. EU:ssa tarvitaan toimintasuunnitelma poikkeusajan tilanteisiin, joissa ruoka uhkaa loppua Euroopasta.

Takaisin Ruotsiin, jossa todellakin havahduttiin porkkanakakkurealismiin.

Vuosi sitten Ruotsin valtiopäivillä päätettiin uusista toimista, joilla halutaan lisätä erityisesti elintarviketuotannon omavaraisuutta erilaisilla aluetukitoimilla. Ruokapaketit olivat osa laajaa aluepoliittista pakettia, joilla Ruotsin harvaan asuttuja alueita halutaan tukea. Tästä on tietysti pitkä matka siihen, että jo kerran alas ajettu ruokatuotanto polkaistaan käyntiin, mutta kertoo kuitenkin poliittisesta tahtotilasta.

Tehokkuuden ja ruokatuotannon keskittymisen hintana monessa Euroopan maassa on ollut oman monipuolisen ruokatuotannon rapautuminen. Tässä piilee vaara. Tämän päivän kauppasotien, erilaisten pakotteiden ja sanktioiden maailmassa ruokaboikotit ja lisätullit ovat tehokas ase. Suomella on tästä omakohtaista kokemusta muutaman vuoden takaa, kun vienti Venäjälle tyrehtyi pakotteiden seurauksena. Päinvastaisessa tilanteessa Suomesta olisi loppunut jokin tuontielintarvike.

Ruoka on uusi suurvaltapolitiikan väline. Miten Suomessa ruokahuolto pelaa? Montako päivää Suomi on omavarainen omassa elintarviketuotannossaan?

Paula Aikio-Tallgren

Paula Aikio-Tallgren

Paula Aikio-Tallgren on torniolainen yrittäjä.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt