Asiasta vastaavat päättäjät ja viranomaiset eivät joko osaa tai halua vastata suoraan kysymykseen siitä, onko Suomi hankkinut alusta alkaen kaikki koronavirusrokotteet, joita EU:n yhteishankinnasta on tarjottu.
Irish Times kertoi tällä viikolla, että jotkut EU-maat päättivät ainakin alkuun olla ottamatta osaa niille EU-potista tarjotuista rokotteista. Näin toimineiden maiden kerrotaan luottaneen AstraZenecan toimituksiin. Ne ovat sittemmin osoittautuneet pettymyksiksi. Irlantilaislehden laskelmien mukaan ainakaan Kreikka, Belgia, Puola ja Portugali eivät ole hankkineet kaikkia niille jyvitettyjä Modernan rokotteita. EU-virkamieslähteen mukaan Tanska ja Saksa nappasivat näitä ”ylimääräisiä annoksia”.
Virallisista lähteistä asiaa ei voi varmistaa. Eri maiden hankintojen yksityiskohdista ei ole kerrottu julkisuuteen. Rokotetoimittajien ja maiden väliset tilaussopimukset on salattu Suomessakin, eikä viranomainen ole suostunut kertomaan niistä muuta kuin sopimuskumppanit ja tilaussopimusten solmimisen ajankohdat.
Verkkouutiset kysyi sosiaali- ja terveysministeriöstä (STM), onko Suomi hankkinut alusta alkaen kaikki koronarokotteet, joita EU-hankinnasta on tarjottu sekä mikä on ollut syynä, jos hankintoja on jätetty tekemättä.
STM:n johtaja Tuija Kumpulaisen vastaus päällisin puolin yksinkertaiseen kysymykseen oli kenties hieman yllättävä.
– Ehdotan tämän siirtoa tietopyynnöksi määräaikoineen. Tässä pitää mennä niin pitkälle historiaan ja myös osan julkisuusrajoituksiin, että suora vastaaminen ei ole mahdollista, Kumpulainen vastasi sähköpostitse.
Verkkouutiset kertoi Kumpulaisen vastauksesta sähköpostitse perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurulle (sd.) ja tiedusteli ministeriltä, onko Suomi hankkinut kaikki koronarokotteet, joita sille on EU:n hankinnasta tarjottu – ja jos ei, mikä tähän on ollut syynä.
Vastausta ei tullut ministerinkään esikunnasta.
– Uskon että tässä asiassa parhaimman vastauksen saat virkakunnalta. Tällä hetkellä suurin haaste on se missä ajassa valmistajat saavat tehdyt tilaukset toimitettua. EU-yhteishankinnan kautta tehdyt tilaukset toimitetaan maihin asukasluvun mukaan, ja tämä näkyy siinä että EU-maat rokottavat suurin piirtein saman tahtisesti, ja Suomi on nopeimpien rokottajien joukossa, ministerin erityisavustaja Timo Lehtinen vastasi.
Jäsenvaltioilla keskinäisiä sopimuksia
Vastaukset herättävät väistämättä lisää kysymyksiä. Mikäli kaikki EU-potista tarjotut rokotteet on hankittu, miksei sitä voisi kertoa julki?
Jos joitakin hankintoja olisi syystä tai toisesta jäänyt, ei rokotuslukujen valossa ole myöskään voinut olla kyse kovinkaan suurista määristä.
Kuten Kiurun erityisavustaja Lehtinenkin toteaa, on Suomen rokotevauhti ollut EU:n keskiarvon mukaista ja jopa sitä parempaa. Toisaalta, jokainen rokote voi säästää ihmishengen, ja julkisuudessa on tähän mennessä annettu ymmärtää, että Suomi ottaa kaikki rokotteet, jotka se suinkin vain voi saada.
Verkkouutiset kysyi Euroopan komissiolta vahvistusta siihen, ovatko jotkut EU-maat jättäneet hankkimatta niille tarjottuja rokotteita. Komission tiedottaja Stefan De Keersmaecker vastaa selittämällä prosessia.
Kun komissio on neuvotellut sopimuksen valmistajan kanssa, kysytään jäsenvaltioilta, haluavatko ne mukaan sekä miten ne haluavat jakaa rokotteet keskenään. Tässä lähtökohtana on meilläkin jo tutuksi käynyt jako väestön koon perusteella.
De Keersmaeckerin mukaan jäsenvaltioilla on kuitenkin myös oikeus neuvotella keskenään erien jakelusta. Käytännössä jäsenvaltio voi siis esimerkiksi päättää haluavansa enemmän jotakin rokotetta kuin toista ja neuvotella vaihtokaupan toisen jäsenvaltion kanssa.
– Näitä keskusteluita on käynnissä jäsenvaltioiden kesken. Komissiolla ei ole tässä roolia.
Kun kaikkien välillä on sopu, otetaan mahdollinen uudelleen sovittu jako osaksi varsinaista sopimusta, ja rokotteet pannaan toimitukseen.
Samaa periaatetta sovelletaan De Keersmaeckerin mukaan myös lisähankintaoptioihin.
– Kaikki annokset siis käytetään, eikä mitään ylimääräisiä annoksia ole, mutta jako voi vaihdella hieman, hän selvittää.
Stefan De Keersmaecker korostaa, että keskinäisistä rokoteneuvotteluista tiedottaminen on niitä käyneiden jäsenvaltioiden vastuulla. Hän kuitenkin vahvistaa tarkemmin yksilöimättä, että tällaisia neuvotteluita on ollut.
De Keersmaecker muistuttaa myös rokotehankintoihin alkuvaiheessa liittyneistä epävarmuuksista. Hänen mukaansa tämäkin voi selittää jäsenvaltioiden halua neuvotella osuuksistaan.
– Nyt näistä rokotteista on jo paljon enemmän tietoa, mutta kun näitä sopimuksia vietiin päätökseen, oltiin epävarmuuden tilassa. Emme tienneet vielä sopimuksia tehdessämme, mitkä rokotteet lääkevirasto hyväksyisi. Monien osalta tiesimme, että hyväksyntä tulisi, mutta joidenkin kohdalla kliiniset kokeet eivät vielä olleet alkaneet ja toisien kohdalla lopullisia tuloksia ei vielä ollut.
De Keersmaecker viittaa erityisesti mRNA-pohjaisiin rokotteisiin. Uutta teknologiaa epäiltiin vielä syksylläkin. Juuri mRNA-pohjaiset Pfizerin ja BioNTechin sekä Modernan rokotteet hyväksyttiin lopulta ensimmäisinä. Ne ovat myös osoittautuneet varsin tehokkaiksi.
– Jäsenvaltiot toimivat epävarmuuden ilmapiirissä kuten mekin. Tämä voi selittää, miksi tietyt jäsenvaltiot olivat enemmän tai vähemmän kiinnostuneita tietyistä rokotteista.
LUE MYÖS:
Näin Suomi on tilannut rokotteita – sopimukset salaisia (VU 19.2.2021)
