Ilmastonmuutos ja pandemia ravistelevat Suomea muun maailman tapaan. Molemmilla on suuria yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia.
Pandemian hallintaan on vielä matkaa, mutta sen saavuttaminen on uskottavasti näköpiirissä. Ilmastomuutoksen osalta tilanne on toinen. Sen suhteen tarvitaan voimakkaita, pitkäaikaisia toimia. Tarvitaan koko elintavan muutosta.
Jälleen kerran on sanottavissa, että elämme murrosvaihetta. Jälleen kerran on sanottavissa, että tulevaisuuden menestys perustuu korkeaan työllisyysasteeseen ja osaamisen laatuun. Jälleen kerran on sanottavissa, että ratkaisevimpia tekijöitä tulevat olemaan koulutus, tutkimus ja innovaatiotoiminta.
Kysymys kuuluukin, uskaltaako Suomi jatkaa sillä koulutuspanostusten tiellä, jonka pääministereiden Rinne ja Marin hallitus on hallitusohjelmallaan kylmien vuosien jälkeen käynnistänyt?
Tulevassa ensi vuoden budjettiriihessä on mahdotonta tehdä minkäänlaisia leikkauksia koulutuksen tai tutkimuksen rahoitukseen. Päinvastoin kevään päätökset tutkimusrahoituksen leikkauksista on peruttava ja on tehtävä tuhti tukipaketti koulutuksen kaikille tasoille koronan jälkivaikutusten korjaamiseksi. Vaikutusten paikkaaminen on sekä sosiaalisesti että tasa-arvoisten oppimismahdollisuuksien vuoksi välttämätöntä ja se vie aikaa ainakin pari lukuvuotta.
Vain voimakas lisäpanostus varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen voi taata eväät sinänsä välttämättömän oppivelvollisuuden pidentämisen onnistumiselle. Tämän lisäksi sekä lukiokoulutus että ammatillinen koulutus tarvitsevat lisää voimavaroja, jotta jokainen suomalainen todellakin saisi elämänsä pohjaksi toisen asteen tutkinnon.
Ilman nykyistä vahvempaa panostusta ammatilliseen koulutukseen ei työelämä tule saamaan riittävän osaavaa työvoimaa. Ilman vahvempaa panosta lukiokoulutukseen on todellisena vaarana, että korkea-aste joutuu käyttämään opiskeluajan alun perusosaamistason vahvistamiseen.
Mutta tarvitaan vielä kolmas loikka koulutukseen. Se on jatkuvan oppimisen todellinen ja vaikuttava käynnistäminen. Se on nyt käynnistettävä eikä vain puhuttava. Aikuiskoulutus tulee olemaan seuraava ratkaiseva kansallinen osaamisratkaisu kansainvälisessä kilpailussa.
Jos kilpailukyvyn kivijalka ei ole kunnossa, sorrutaan etsimään ratkaisuja toissijaisista asioista, kuten esimerkiksi paikallisesta sopimisesta tai valikoivasta maahanmuutosta. Niilläkin on sijansa, mutta ilman inhimillisen pääoman jatkuvaa kasvattamista ei muukaan pääoma kasva.
