Viron pääministerinä 1992-94 ja 1999-2002 toimineen Mart Laarin muistelmakirja Viro vuonna nolla (Docendo) ilmestyy tänään suomeksi erikoisversiona Suomea varten. Kirja sisältää herkullisia muistikuvia uuden Viron luomisesta tyhjästä Neuvostoliiton sortuessaja sorruttua.
Eräs kuvailuista käsittelee Viron johdon ensimmäistä ulkomaanvierailua. Kohteen piti olla viesti suuntautumisesta länteen.
– Päädyimme Suomeen. Ajankohdaksi sovittiin 18. marraskuuta 1992, jolloin hallitus oli ollut virassa muutamaa päivää vaille kuukauden. Aikaa oli todella vähän, mutta valmistelut tehtiin perusteellisesti. Tunne oli kuin Sodan ja rauhan Natashalla ensimmäisten tanssiaisten alla. Pääministeriparin täytyi näyttää tyylikkäältä ja länsikelpoiselta, emmehän edustaneet itseämme, vaan ennen kaikkea Viron valtiota, Mart Laar kirjoittaa pukuhankinnasta.
– Suomalaisissa lehdissä kirjoitettiin, että Viron pääministerin palkka on samaa suuruusluokkaa kuin Suomen peruspäiväraha – 4200 kruunua eli noin 1600 markkaa.
Laar kertoo, miten hänen astuessaan Suomen presidentinlinnan ovista sisään ”tunsin oloni ylvääksi, mutta polvet löivät silti loukkua”. Hän oli 32-vuotias.
– Kaikki oli niin uutta ja outoa. Tiesin, miten suuri merkitys vierailulla on Virolle – ensivaikutelma luo perustan suhteille pitkäksi aikaa.
– Olin lentää päistikkaa nenälleni presidentti Mauno Koiviston kynnyksellä. Koivisto huokaisi ”huh huh” ja osa jännityksestä katosi sen sileän tien. Kävi ilmi, että Margaret Thatcher oli kompastunut täsmälleen samassa paikassa ja suuttunut siitä hyvästä verisesti koko presidentinlinnalle.
– Minä pääsin onnellisesti tuolin ääreen ja istuuduin. Koivisto näytti ikävystyneeltä. Olimme lukeneet taustamuistioista, ettei tällaisilta tapaamisilta kannata odottaa juuri mitään, koska ne lähinnä kyllästyttävät Koivistoa. Ensimmäiset sanat englanniksi lausuttuaan Koivisto kääntyi adjutanttinsa puoleen ja kysyi tältä, mitä kieltä hänen oikein pitäisi puhua vieraansa kanssa. Vastasin itse suomeksi, että minulle, herra presidentti, sopisi erinomaisesti suomen kieli. Koivisto vaikutti yhtäkkiä hyvin helpottuneelta ja hyväntuuliselta.
Tapaaminen venyi paljon sovittua pidemmäksi. Laar kertoo heidän puhuneen enimmäkseen Koiviston sotamuistoista, ”sillä olin etukäteen perehtynyt huolellisesti Koiviston taisteluihin ja palvelukseen Suomen kuuluisimmassa kaukopartio-osastossa”.
– Koivisto oli selvästi mielissään ja kertoi, miten hänen oli jatkosodassa partion viimeisenä miehenä pidettävä perässä seuranneet venäläiset loitolla pikakivääriä käyttäen ja sitten hankkiuduttava taas omiensa joukkoon. Minä puolestani muistin tarinan Koiviston vierailusta Ruotsiin sen jälkeen, kun hänen Lauri Törnin jääkärikomppaniassa käyttämänsä konekivääri oli löydetty asekätkijöiden piilosta. Jotkut ruotsalaistoimittajat olivat pitäneet häntä lähes sotarikollisena.
– Koivistolta oli kysytty, onko ihmisten tappaminen helppoa. Koiviston kerrotaan vastanneen, että pikemminkin vaikeaa, kun ne yrittävät aina juosta alta pois. En tosin alkanut muistella tätä anekdoottia illallisella.
Mauno Koivisto oli illallisella naurattanut Mart Laarin puolisoa kertomalla, miten vaikeaa on olla presidentti Pohjoismaassa. ”Kaikilla muilla on kuninkaat, jotka kertovat toisilleen tarinoita ylhäisten serkkujensa ratsastus- ja golfmatkoista”.
LUE MYÖS:
Viron presidentti kuiskasi megavitsin sotilasparaatissa
