Eduskunnan valtiovarain- ja suuren valiokunnan järjestämässä julkisessa kuulemistilaisuudessa keskusteltiin Euroopan unionin mahdollisesta liittovaltiokehityksestä ja siitä, mitä yhteisvastuu tarkoittaa. Suomi suhtautuu yhteisvastuuseen kriittisesti, mutta sana on monimerkityksinen.
Suomen hallitus on muotoillut oman näkemyksensä Euroopan talous- ja rahaliiton kehittämiseen e-kirjeessä eduskunnalle. Suomen linjana on osallistua aktiivisesti markkinatalouden perusperiaatteisiin ja sijoittajavastuuseen nojaavan EMU:n kehittäminen. Erityisesti korostetaan markkinakurin ja jäsenmaiden oman vastuun merkitystä. Suomi suhtautuu positiivisesti esimerkiksi pankkiunionin kehittämiseen, mutta vastustaa ”uudistuksia, jotka lisäävät jäsenmaiden yhteisvastuuta”.
– Yhteisvastuu on hankala konsepti kotimaisessa keskustelussa, alivaltiosihteeri Tuomas Saarenheimo sanoi eduskunnan kuulemistilaisuudessa eduskunnassa torstaina.
Hän eritteli puheenvuorossaan kolme erilaista yhteisvastuun tasoa.
Ensimmäinen yhteisvastuun taso on yksityisten toimijoiden välinen yhteisvastuu kuten pankkiunionissa. Siihen Suomi suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti. Yhteiseen talletussuojaan on mahdollisuus edetä, kun järjestämättömiin luottoihin liittyvät ongelmat on saatu ratkaistua.
– Kyse on pohjimmiltaan vakuutuksesta, Saarenheimo totesi.
Tämän kaltaisessa yhteisvastuussa moraalikato ei muodostu niin suureksi ongelmaksi, koska on olemassa säännöt, vallankäyttö ja ulkopuolinen valvoja.
Jäsenmaiden välinen yheisvastuu ongelma
Erityisen ongelmallisena Saarenheimo piti jäsenmaiden välistä yhteisvastuuta. Siinä kyse olisi esimerkiksi yhteisen velan liikkeelle laskemisesta ja suhdannetasausjärjestelmästä maiden välisten tulonsiirtojen kautta.
– Yhteisvastuuseen sisältyy aina moraalikadon riski, Saarenheimo huomautti.
Jäsenmaiden väliseltä yhteisvastuulta puuttuisivat valvonta ja vallankäyttö toisin kuin pankkiunionissa. Sellaisten välineiden rakentaminen taas edellyttäisi pitkälle meneviä valtuuksia puuttua jäsenvaltioiden politiikkaan.
– Kokemus on osoittanut, että EU:lla ei ole käytännössä keinoja talouspolitiikassa, Saarenheimo sanoi.
Lisäksi EU:lta puuttuvat sellaiset demokraattiset päätöksentekoprosessit, jotka tekisivät jäsenmaiden politiikkaan puuttumisen hyväksyttäväksi. Käytännössä jäsenmaiden välinen yhteisvastuu siis tarkoittaisi kansallisten jäsenvaltioiden demokraattisen politiikan tekemisen tilan kaventamista.
– Pohjimmiltaan tämä olisi demokratiaa vähentävä kehityskulku, Saarenheimo sanoi.
Hän suositteli suhtautumaan tällaiseen yhteisvastuuseen pidättyvästi.
Liittovaltio on mahdollinen
Kolmas yhteisvastuun muoto on yhteiseen päätöksentekoon ja rahoihin perustuva malli aidon liittovaltion tapaan. Saarenheimo huomautti, että kolmas yhteisvastuun muoto on hänen omaa pohdintaansa, joka menee ohi siitä, mitä hallitus on muotoillut e-kirjeessään.
Saarenheimo sanoi, että jos esimerkiksi luotaisiin aito eurooppalainen työttömyysturvajärjestelmä, siinä ei olisi demokraattista ongelmaa.
Kyse on ennen kaikkea siitä, mitkä asiat koetaan sellaisina, että niistä halutaan päättää yhteisesti EU:n tasolla. Saarenheimo mainitsi esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja muuttoliikkeen hallinnan hyvänä integraatiokehityksenä.
Saarenheimo totesi, että se on puhtaasti poliitinen kysymys, mitkä asiat koetaan oikeiksi päättää EU:n tasolla.
Valiokunnat kuulivat myös Suomen pankin johtokunnan jäsenen Olli Rehnin, Telan toimitusjohtajan Suvi-Anne Siimeksen ja tutkija Antti Ronkaisen asiantuntijapuheenvuorot EMU:n kehittämisestä.
