Talouspolitiikassa tehdään yleensä pahimmat virheet nousukauden aikana. Kasvun uskotaan jatkuvan ikuisesti ja uusia hankkeita innostutaan toteuttamaan syntyneillä lisätuloilla.
Suomen talous on kääntynyt viiden vuoden miinuskasvun jälkeen nyt varsin hyvään nousuun. Tänä vuonna kasvun pitäisi olla yli kaksi prosenttia ja ensi ja seuraavana vuotena lähes kaksi prosenttia. Työllisyys paranee ja kuluttajien luottamus talouteen on hyvä.
Talouden kasvuun vaikuttaa myönteisesti maailmantalouden ja varsinkin teollisuusmaiden taloudellisen aktiviteetin nousu. Mutta merkittävä ansio kuuluu myös Juha Sipilän hallitukselle. Sen toiminta on luonut toisin kuin edeltäjänsä vakautta ja ennustettavuutta talouteen. Välttämättömät säästöt toteutettiin heti hallituksen alkuaikana eikä hallitus joudu jatkuvasti paniikissa etsimään uusia säästöjä. Tärkeintä on kuitenkin ollut kilpailukyvyn tuskallinen osittainen palautus. Kiky-sopimus leikkasi palkansaajien etuuksia, mutta sen ansiosta ongelmamme, vienti on nyt elpymässä. Kasvua ei enää yritetä rakentaa kulutuksen ja lisävelkaantumisen varaan vaan tuotannon kasvun varaan. On tehty ensimmäinen niin sanottu sisäinen devalvaatio.
Hieman pitemmällä aikavälillä vakava vaara taloudessa ei kuitenkaan ole ohitse. Me emme ole lainkaan valmistautuneita seuraavaan talouden shokkiin tai laskukauteen. Vielä varsin hyvän kasvun aikana korot ovat historiallisen alhaalla, Euroopan keskuspankki työntää rahaa markkinoille ja Suomen valtion velkataso on noussut historialliseni korkealle. Myös kotitaloudet ovat velkaantuneita.
Suuri kysymys onkin, kykenevätkö keskuspankit purkamaan elvytystoimet hallitusti ja ennen seuraavaa laskusuhdannetta. Alhaiset korot ovat johtaneet osakkeiden korkeaan arvostustasoon ja suuri likviditeetti korkeampiin riskitasoihin lainoituksessa. Yleensä nämä tekijät ovat johtaneet äkillisiin shokkeihin taloudessa, jos epäluottamus jostain syystä puhkeaa.
Laskukaudet tulevat valitettavasti säännöllisesti. Jo Raamatun mukaan oli seitsemän lihavaa ja seitsemän laihaa vuotta. Jos muutaman vuoden kuluttua talous syöksyisi, olisimme melko aseettomia. Korkoja ei voisi enää laskea. Valtio on siinä määrin velkaantunut, että elvytystoimenpiteisiin ei juuri ole mahdollisuuksia, kun laskusuhdanteessa julkiset menot muutoinkin kasvavat.
Valtion velka kasvaa ensi vuoden budjettiesityksen mukaan nyt selvästi maltillisemmin. Olemme saavuttamassa tilanteen, jossa velka suhteessa bruttokansantuotteeseen ei kasva, vaikka velka kasvaa. Suomen vaihtotase on yhä edelleen alijäämäinen. Jos valtiovalta haluaa olla toimintakykyinen seuraavassa lamassa, ei nyt ole varaa otteen irtoamiseen tiukasta taloudenpidosta ja maltillisesta palkkapolitiikasta.
Jos haluamme, että meillä ei ole suurtyöttömyyttä seuraavan taantuman aikana, mahdollisuuksia menojen kasvattamiseen ei ole. Keynesiläisen perusopin mukaisesti nousukautena valtion velkaa pitää maksaa pois, eikä tähän ole vielä päästy. Nyt on kerättävä resursseja seuraavan taantuman hoitoon, ettei jouduta jälleen kovaan talouden supistumista vahvistavaan leikkauspolitiikkaan. Lupaukset lisämenoista tässäkin tilanteessa ovat vaarallista populismia.
