Katsoin mielenkiinnolla eilisen MTV:n presidentinvaalikeskustelun. Silmiinpistävää oli kuinka kuusi vuotta sitten räväyttäneet Pekka Haavisto ja Paavo Väyrynen ovat nykyään suorastaan säyseitä. Johtunee siitä, että valtaosa suomalaisista on tyytyväisiä tasavallan presidentin Sauli Niinistön yhteistyössä hallituksen kuten ulkoministeri Timo Soinin kanssa johtamaan ulkopoliittiseen linjaan. Henkilöiden ei pidä kuitenkaan antaa hämätä, sillä todellinen muutos suomalaisessa poliittisessa keskustelussa ei liity suoranaisesti henkilöihin.
MTV:n presidentinvaalikeskustelussa muutama ehdokas puhui Suomen puolueettomuuden puolesta. Paavo Väyrysen mukaan sotilaallinen liittoutumattomuus ja puolueettomuus ovat sama asia. Voi pyhä yksinkertaisuus.
Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton, mutta ei puolueeton maa. Suomi on EU:n jäsen ja osa läntistä arvoyhteisöä. Puolueettomuudesta puhuminen on suomalaisten sumuttamista. Suomalaisten sumuttamista on myös väittää että Suomi voisi pysyä konfliktin ulkopuolella, jos esimerkiksi Baltiassa syntyisi sotilaallinen konflikti. Jos jotain olemme oppineet historiasta niin sen että maailmantilanne ja suurvaltojen toiminta voivat viedä Suomen kaltaisen pienen maan sotilaalliseen konfliktiin meidän haluamattamme.
Huolestuttavaa on että osa presidenttiehdokkaista hyväksyy Venäjän suorittaman Krimin miehityksen. Vaikea nähdä miten se on Suomen kansallisen edun mukaista. Suomeen on syntynyt uusi Venäjä-mielinen oppositio itsenäisyytemme juhlavuonna.
Ranskassa Marine Le Penin johtama oikeistopopulistinen Kansallinen rintama on avoimesti saanut rahoitusta venäläispankeilta. Yhdysvalloissa viranomaiset ovat todenneet, että Venäjä pyrki vaikuttamaan presidentinvaalien lopputulokseen. Suomessakin on keskusteltu ulkovaltojen mahdollisesta vaalivaikuttamisesta. Pelotteluun ei ole syytä, mutta sinisilmäisyyteenkään ei ole varaa. Ulkovaltojen tiedustelu on Suomessa nykyään jopa yhtä aktiivista kuin kylmän sodan aikana. Suomeen on viime vuosina syntynyt aktiivinen Venäjän näkemyksiä vahvasti myötäilevä valemedian ja kansalaisjärjestöjen verkko. Suojelupoliisi on nostanut esille erityisesti sen, että ulkovallat pyrkivät vaikuttamaan nuoriin yhteiskunnallisiin vaikuttajiin entistä vahvemmin. Elämme länsimaisessa vapaassa yhteiskunnassa, niin meillä näistäkin asioista voi ja täytyy puhua.
”Suomen Marine Le Peniksi” kutsuttu ehdokas kritisoi presidentinvaalikeskustelussa, että ”EU on sellainen klubi, joka ei noudata omia sääntöjään”. Sama ehdokas kuitenkin hyväksyy Venäjän suorittaman kansainvälisen oikeuden vastaisen Krimin miehityksen. ”Maailma muuttui ympärillä, mutta minä en” ei ole kehu kenellekään, vaan riski kansalliselle turvallisuudelle, kun samalla muutaman presidenttiehdokkaan ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on irroittaa Suomi kaikista liittoumista ja olla liittämättä Suomea mihinkään liittoumaan. Maailma muuttuu ympärillä ja poliittisten päättäjien on suhteutettava Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja maailman muutokseen.
Jos haluaa Suomen eroavan Euroopan unionista ja yhteisvaluuttaa eurosta, niin täytyy olla miestä tai naista sanoa se suomalaisille ääneen. Täytyy olla miestä tai naista sanoa ääneen, että haluaa viedä Suomen Ukrainan asemaan eli Venäjän naapurimaaksi, joka ei ole EU:n, euron tai sotilasliitto Naton jäsen. Täytyy olla miestä tai naista selittää suomalaisille, että mitä sellainen asema tarkoittaa Suomen kansainväliselle asemalle ja kansalliselle turvallisuudelle. Vai onko kaikkeen vain vastaus ”rajat kiinni”?
Voin vain todeta ministeri Sampo Terhoa mukaillen: Olen helpottunut, että minun ei tarvitse selitellä tällaista linjaa.
