X
SULJE MAINOS
Antero Svenssonin elämäkerta kertoo koviin tilanteisiin joutuneesta kenraalista.

Omien teloitus: Tämä tositapaus oli Tuntemattoman sotilaan shokkikohtauksen takana

Jääkärikenraali joutui esittämään sotilailleen kuolemantuomiota.

Jääkärikenraali Antero Svensson (1892-1946) nimitettiin Sortavalan valtauksen ansioistaan viidenneksi Mannerheim-ristin ritariksi elokuussa 1941. Hän ansioitui jatkosodassa myös muun muassa Syvärinniskalla ja Viipurinlahdella.

Itseoppineelta historiantutkijalta ylivääpeli Jukka Kyöstiltä on ilmestynyt Minervan kustantamana sotahistoriallinen elämäkertateos Antero Svenssonista.

Kirjassa kerrotaan tausta Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan kirjan ja elokuvaversioiden monia vavahduttaneelle kohtaukselle, jossa teloitettiin kaksi omaa miestä. Todellisessa teloituksessa Antero Svensson oli ”paikallaoleva ylin päällikkö”.

Todelliset miehet olivat Goran taisteluista kieltäytyneet Voitto Ahomäki ja Toivo Mäkelä. Kuolemaantuomio pantiin täytäntöön 20. joulukuuta 1941.

Kirjassa kerrotaan Goran kylän taisteluiden aikana tapahtuneen niin paljon kieltäytymisiä – noin 30 karkuria – että se alkoi horjuttaa taistelutahtoa ja vaarana oli suuri joukkopako.

Kenraalimajuri Svensson oli saanut pikaoikeuden mahdollisuudelle luvan esimieheltään kenraali Paavo Talvelalta ja tämä oli informoinut kenraali Erik Heinrichsia.

Karkureista kaikki paitsi kaksi palasivat suostuttelun jälkeen yksikköihinsä. Svensson oli yrittänyt yhä taivutella Ahomäkeä ja Mäkelää palaamaan, mutta he kieltäytyivät. Myöskään sotilaspastori ei saanut heitä takaisin.

Tällöin Svensson määräsi pikaoikeuden koolle. Määräyksessä todettiin, että kieltäytymisestä hyökätä ”on koitunut tuntuvaa vauriota sotatoimien suorittamiselle” ja ”on pelättävissä vaara sotilaskurille”.

Oikeuden jäseniä oli yhdeksän. Syyyttäjä Gunnar Edelman vaati miehille kuolemantuomiota. He kertoivat kuultaessa, etteivät pystyneet täyttämään saamiaan tehtäviä ja hermot olivat pettäneet. Katumatta ja rauhallisesti esiintyneet miehet pyysivät lievempää tuomiota, ja ilmeisesti uskoivat saavansa vankeustuomion.

Pkatuomioistuin antoi puheenjohtaja sotatuomari Lauri Multasen ehdotuksesta kuolemanrangaistuksen yksimielisesti. Jokainen oikeuden jäsen sanoi vuorollaan, etteivät syytetyt esittäneet mitään lieventäviä asianhaaroja.

Tuomion jälkeen miehet pyysivät armoa ja olivat nyt valmiita palaamaan yksikköönsä. Kenraali Svensson ei enää voinut puuttua oikeuden päätökseen. Ahomäki ja Mäkelä teloitettiin Baranin kylässä.

Mikäli miehet olisivat välttäneet kuolemantuomion, olisi kirjan mukaan vaihtoehtona ollut vankila tai psykiatrinen hoito. Ei ollut kuitenkaan tiedossa, että heillä olisi ollut diagnoosia psyykkistä ongelmista.

Jalkaväkirykmentti 30:n sotapäiväkirjaan on kirjattu 20.12.1941: ”Tapauksella oli erittäin terveellinen vaikutus kuriin, huolimatta erittäin vaikeista olosuhteista ei ’kirkkomiehiä’ ilmaantunut koko taistelujen aikana. Tapaus osoitti, että oikeana aikana äärimmäisen ankarat rangaistuskeinot ovat ainoat mahdolliset toimenpiteet”.

LUE MYÖS:
Sankarivainajan ruumis räjähti – avustanut veli kuoli

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt