Kansa äänesti tietämättä pelikuviosta. LEHTIKUVA/MIKKO STIG

Kari Kallonen: Ollakko vai eikö olla, siinä pulma

Kansan antamalla mandaatilla pelataan ikäviä pelejä, kirjoittaja huomauttaa.

Shakespeare pohdiskeli tätä asiaa aikoinaan syvällisesti Hamletissa. Mutta mitä miettivät meidän kansan valitsemat edustajat?

Ollakko kansanedustaja vai EU-ehdokas – joillekin tulee vielä pohdittavaksi toukokuun lopulla, ollakko kansanedustaja vai Europarlamentaarikko, siinä pulma. Onhan joukossa sentään (ainakin) yksi, jonka ei tarvitse tätä pohdintaa suorittaa.

Vasemmiston Merja Kyllönen on ilmoittanut, että vaikka on ehdolla EU-parlamenttiin, hän ei tule tehtävää ottamaan vastaan. Tavallinen ihminen voisi tätä tilannetta pitää aika outona ja ajatella, että mikäs järki tuossa nyt on. Itse asiassa siinä on erittäin ovelan poliittisen pelin paikka. Merja tietää, että hänellä on vankkumaton henkilökohtainen kannatus ja se kestää, vaikka tällaisen erikoisemmankin tilanteen. Ääniä tulee varmasti reilusti, ja ne siirtyvät kätevästi vaalimatematiikan avulla puolueen muille ehdokkaille myös sellaisille, jotka eivät omin kannuksin pääsisi parlamenttiin. Mutta kun äänen yläpäästä ehdokas luopuu, äänet valuvat mukavasti muille kuin vesi hanhen selästä.

Ennen vanhaan kokeneet ja ääniharavat suosittelivat muita ehdokkaita, jotta ääniä saataisiin muillekin ehdokkaille. Merja pistää tässä ihan uudenlaisen mallin, ottamalla itselleen ääniä ja luopumalla sitten paikastaan.

Entäs muut. Tietojeni mukaan kaikki muut puolueet paitsi kokoomus ja SDP käyttävät EU-vaaleissa ehdokkaina kansanedustajia tai ainakin sellaisia, jotka olivat nyt ehdokkaina. Mielestäni tässä viimeisessä mallissa, jossa siis kansanedustajaksi pyrkinyt, mutta ei päässyt, asettuu EU-ehdokkaaksi on sinällänsä OK. Mutta että on saanut kansalta mandaatin hoitaa Arkadianmäellä asioita, päättääkin sitten lähteä Brysselin koneeseen ja tietty jos se ei onnistu, niin sitten sinne Arkadianmäelle. 

Vielä ikävämpi kuvio on nämä ensikertalaiset ja monet nuoret kansanedustajat, jotka tulivat nyt valituiksi, viattomina lehtien palstoilla ja TV-uutisissa hehkuttavat, kuinka arkielämä muuttuu ja yhteiskunnallinen palo vei onnistuneesti eduskuntaan. Mutta sitten muutama päivä tämän jälkeen, he yhtäkkiä ilmestyvät puolueensa EU-ehdokkaiksi.

Ovatko he aidosti omasta samaisesta palavasta halusta liikkeellä vai, että puolue on valinnut hyvin ääniä saaneita nuoria keräämään ääniä puolueelle? Vai peräti niin kaamea ajatus, että nämä untuvikot ”lähetetään EU:hun” ja tilalle nousee varasijoilta kokeneempia edustajia eduskuntaan ja jopa ehkä hallitukseen. Siis Ollakko vai eikö olla, siinä pulma.

Kari Kallonen

Kari Kallonen

Teollisuusneuvos

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt