– Eilisten ratkaisujen jälkeen oli tarpeen nukkua yön yli, jotta kannanottoni eivät olisi liian jyrkkiä. Harkinta-aika ei niitä kuitenkaan lieventänyt, pikemmin päinvastoin, Paavo Väyrynen kirjoittaa.
Hän toteaa, että aikaisemmissa blogeissaan ”Joukkueen” tulee kantaa vastuu ja Kulmunin ero saattaa pelastaa keskustan puolustin keskustan puheenjohtajaa Katri Kulmunia ja todistin, ettei puolueen kannatuksen romahtaminen ollut hänen syytään. Vaadin, että puoluetta viimeisen vuosikymmenen johtanut ”joukkue” kantaisi vastuun toiminnastaan.
– Kirjoitin, että keskustan romahdus on johtunut siitä, että vuoden 2010 Lahden puoluekokouksessa valtaan nousseen ”joukkueen” aatteellinen ja poliittinen linja on ollut täysin vieras pääosalle meidän perinteistä kannattajakuntaamme. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa kärsimme Mari Kiviniemen johdolla siihenastisen historiamme suurimman tappion. Kun samaa linjaa Juha Sipilän johdolla vuoden 2015 jälkeen entistä kovemmin ottein jatkettiin, kannatuksemme retkahti viime vuoden vaaleissa 13,8 prosenttiin, Väyrynen arvioi.
Väyrysen mielestä ”oli hirvittävä virhe, että keskusta murskatappion jälkeen lähti tukipuolueeksi punavihreään hallitukseen. Alamäki on jatkunut ja kannatus on enää runsaat kymmenen prosenttia”.
– On muistettava, että syypääksi leimattu Katri Kulmuni vastusti hallitukseen osallistumista.
Viimeisimmässä blogissani Kaikkien puolueiden hätätilahallitukseen ehdotin, että keskusta lykkäisi ministerinvalintaa vielä muutamalla päivällä, jotta ensi lauantaina kokoontuva puoluevaltuusto olisi voinut keskustella hallitustilanteesta ja tehdä siihen liittyviä päätöksiä.
Väyrysen mukaan julkisuuteen syötetyt väitteet puolueen sisäisten ryhmittymien aikomuksista kaataa Sanna Marinin (sd.) hallitus osoittavat, että keskustan piirissä on laajaa tyytymättömyyttä puolueen asemaan hallituspolitiikassa.
– Tämä on heijastunut myös puolueen kannatukseen. Harvat näyttävät enää uskovan siihen, että yhteistyö kestäisi syksyä pitemmälle. Eikö näissä oloissa olisi viisasta harkita sitä, että keskusta päättäisi vetäytyä nykyisestä hallituksesta ja avaisi tätä kautta tien kaikkien puolueiden hätätilahallitukseen? Tämä olisi poikkeuksellista, mutta hätätilan uhatessa perusteltua, Väyrynen kirjoitti.
Uusi ministeri kuitenkin valittiin maanantaina ja toinen Väyrysen pettymys liittyykin Kulmunin asemaan.
– Toiveikkaassa blogissani olin kirjoittanut uskovani siihen, että Katrin itsenäistyminen ”joukkueesta” ja etäisyyden ottaminen hallituspolitiikkaan loisivat edellytykset pitkäjänteiselle työlle keskustan nostamiseksi takaisin suurten puolueiden joukkoon. Nyt hän yllättäen päätti roikkua mukana hallituksen työssä, vaikka ei pysty siihen ulkopuolisena kovin paljon vaikuttamaan. Järjestely näyttää lisäksi olevan perustuslain kannalta hyvin ongelmallinen, Väyrynen toteaa.
Hän toteaa ymmärtävänsä hyvin, että Kulmuni haluaa puolueen puheenjohtajana vaikuttaa keskustan ministeriryhmän työhön. Siihen on kuitenkin perustuslain mukainen ja puolueen sääntöjen mukainen keino.
– On vanha perinne, että keskustan puoluehallituksen työvaliokunta kokoontuu säännöllisesti torstai-aamuisin päättämään puolueen linjanvedoista ajankohtaisiin asioihin. Ministerit ovat mahdollisuuksiensa mukaan kokouksiin osallistuneet. Juha Sipilän kaudella tästä käytännöstä luovuttiin, kun hän muodosti ”johtoryhmän”, joka sääntöjen vastaisesti johti puoluetta.
– Katrin olisi syytä palauttaa puolueeseen sääntöjen mukainen meno ja luopua kokonaan ajatuksestaan osallistua ulkopuolisena valtioneuvoston työskentelyyn, Väyrynen kirjoittaa.
Keskustan jatkamista hallituksessa on perusteltu sanomalla, että puolue asettaa Suomen ja suomalaisten edun päällimmäiseksi.
Väyrysen mukaan tämä herättää kysymyksen: ”Onko keskustan tuhoutuminen Suomen etu?”.
– Onko vastuuta kannettava juuri tässä hallituksessa? Eikö kaikkien puolueiden hallitus kelpaa? Ne, jotka siitä kieltäytyisivät, saisivat kantaa vastuun muunlaisen uuden hallituksen muodostamisesta. Sitä paitsi: isänmaata voi palvella myös oppositiosta käsin.