Kirjoittaja ihmettelee, miten Suomen oikeusjärjestelmä arvottaa särkyä, kipua ja pysyvää haittaa. LEHTIKUVA/SAMULI IKÄHEIMO

Janne Heikkinen: Oikeusjärjestelmä halveksuu rikosten uhreja

Korvaustuomiot ovat kirjoittajan mielestä 5-10 kertaa yleistä oikeustajua alempia.

Suomessa, kuten muissakin sivistysmaissa, on olemassa käytäntö vahinkojen korvaamisesta rikoksen uhrille. Vahingonkorvauslain 2. luvun mukaan “joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Ongelmalliseksi tilanne muuttuu siinä vaiheessa kun tahallinen tai tuottamuksellinen vahinko kohdistuu omaisuuden sijaan henkilöön ja tämän terveyteen, vapauteen, kunniaan tai kehoon. Kuinka oikeusjärjestelmä arvottaa esimerkiksi särkyä, kipua tai pysyvää haittaa?

Millainen hintalappu tulisi asettaa sille kärsimykselle, jonka teho-osastolle asti piesty Matti Meikäläinen kokee kipuna? Mikä on oikeudenmukainen korvaus siitä, että rikoksen vuoksi henkilön raaja joudutaan amputoimaan?

Toisaalta arvioinnin kohteena on myös henkinen haitta. Miten henkistä mielipahaa mitataan, joka on aiheutettu esimerkiksi vuotamalla yksityisyyden piiriin kuuluvia alastonkuvia julkisuuteen? Kuinka arvotamme henkilön kunnian loukkaamisen? Mikä on kotirauhan tai yksityisyyden “hinta”?

Suosituksia henkilövahinkojen rahallisista korvauksista, kuten kivusta, särystä, tilapäisestä tai pysyvästä haitasta antaa Henkilövahinkoasiain neuvottelukunta, jonka viimeisin suositus on vuodelta 2017. Se määrittelee rahallisen korvaussuosituksen eri henkilöhaitoille. Listaus kattaa niin fyysiset vammat kuin myös loukkaukset, kuten vapauden riiston tai kotirauhan rikkomisen.

16000 euroa silmästä,
2000 euroa hampaasta

Yksi poliittisten päätöksentekijöiden keskeisimmistä tehtävistä on arvioida kuinka lainsäädäntö yleisine rangaistuskäytäntöineen sopii kansalaisten oikeustajuun. Siksi täytyy ihmetellä, millä perusteella korvaukset on aikanaan laadittu niin tavattoman alhaisiksi. Monet niistä ovat useita kertaluokkia yleisen oikeustajun vastaisia.

Otetaan pari esimerkkiä, joissa törkeä pahoinpitely on aiheuttanut haitan. Esimerkiksi toisen silmän sokeutuminen täysin kuuluu arvioinnissa haittaluokkaan 4, joka vastaa noin 16 000 euron korvausta. Vastaavasti purukaluston täydellinen tai merkittävä puutos vastaa luokkia 1-4 eli yleensä noin 8000 euroa, melko tavallisesti vähemmän. Tilapäiset ja lievemmät eli tavallisimmat hammashaittakorvaukset ovat 300 euron ja 2500 euron väliltä.

Toisaalta esimerkiksi sormen amputoimisen keskimääräinen korvaus on keskimäärin reilu 4000 euroa (peukalo on hieman arvokkaampi kuin muut sormet). Jalan amputaatio reidestä alas asti vastaa noin 20 000 euroa, amputointi nilkasta alas 3 000-8 000 euroa.

Eri esimerkkejä voisi luetella kymmenittäin lisää. Mielestäni nämä summat ovat useita kertaluokkia alakanttiin siitä, mikä on oikeus ja kohtuus. Jokainen meistä voi kuvitella minkälaisia kauaskantoisia vaikutuksia elämään on esimerkiksi jalan, sormien, hampaiden tai toisen silmän puuttumisella kokonaan. Muutamien tuhansien, maksimissaan reilun kymppitonnin korvaukset eivät ole missään suhteessa aiheutettuun haittaan.

Pysyvä vamma johtaa alentuneeseen toimintakykyyn, jonka vuoksi ihminen ei voi välttämättä täysipainoisesti toteuttaa unelmiaan ja kaikilta osin täyttää potentiaaliaan.

Surma 8000 euroa,
kunnianloukkaus 1000 euroa

Erityisen vastenmieliseltä tuntuvat alhaiset vahingonkorvaukset seksuaalirikoksista, kuten raiskauksista. Neuvottelukunta arvottaa esimerkiksi raiskauksen määritelmän täyttävät lapsiin kohdistuvat seksuaaliset teot tavallisesti 1000 euron ja 10000 euron välille silloin kun seksuaaliset teot tai yhdynnät ovat yksittäisiä. Haitarin alemmalle puoliskolle kuuluvat teot, jossa uhri “on lähellä suojaikärajaa”. Keskimäärin korvaus on noin 5000 euroa, mutta yli puolet rikoksen tekijöistä selviää alle 2500 euron rangaistuksella.

Vasta erityisen törkeän lapsiin kohdistuvan raiskauksen vahingonkorvaus on 10000-30000 euroa, jos uhri on hyvin nuori tai toiminta on ollut systemaattista. Myös tällaiset korvaukset tuntuvat oikeustajun kannalta hyvin vähäisiltä huomioiden, että poikkeuksetta uhrin elämä pirstaloituu tällaisen rikoksen seurauksena.

Vastaavasti aikuisten väliset raiskausrikokset, joissa on “teon laatuun nähden vähäinen väkivalta tai sen uhka”, arvottuvat tyypillisesti 1000-4000 euron välille. Vasta merkittävä väkivalta ja teon erityinen nöyryyttävyys voivat johtaa 4000-16 000 euron korvaukseen, usein lähemmäs skaalan alapäätä. Keskimäärin korvaus uhrille raiskauksesta on 4000 euron luokkaa.

Knnianloukkaus kustantaa tavallisesti 200-5000 euroa ja vapaudenriisto 200-7000 euroa. Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen on arvotettu 500-5000 euron haitarille, alhaisempiin summiin painottuen. Salakuuntelu ja -katselu arvottuvat 200-1500 euron välille. Läheisen surmasta aiheuttaman kärsimyksen korvaus on tyypillisesti 8000 euron luokkaa, henkirikoksen yritys noin 3200 euroa (esimerkkinä tapon yritys).

Johtopäätöksenä voi todeta, että nämä korvaukset ovat surullisen vähäisiä huomioiden tekojen laadun ja trauman, joka ihmiselle niistä jää todennäköisesti pitkäksi aikaa tai loppuiäksi.

Vastenmielinen
ihmiskauppa 19000 euroa

Yksi keskeinen rikosnimike, jossa epäoikeudenmukaisuus korostuu on ihmiskaupasta langetetut korvaukset. Korkein langetettu rikoskorvaus kyseisestä nimikkeestä on 35 812 eurona. Keskimääräinen korvaus ihmiskaupasta on noin 18 900 euroa. Neuvottelukunnan esimerkki törkeästä ihmiskaupasta kattaa muun muassa seuraavanlaisen teon:

Tekijät ovat pakottaneet 19-vuotiaan loukatun mukaansa Ruotsiin, eivät ole päästäneet häntä liikkumaan vapaasti ja ovat pakottaneet hänet tekemään kotitöitä. Lisäksi loukattu oli saatettu raskaaksi neljä kertaa ja häneen oli kohdistettu väkivaltaa. Teko on kestänyt neljä vuotta. Tekijät on tuomittu törkeästä ihmiskaupasta.

Jokainen meistä voi pohtia missä määrin on oikeus ja kohtuus uhrin näkökulmasta, että tällainen vuosia kestänyt barbaarinen teko hyvitetään uhrille tekijän vankeudella ja maksimissaan 35 000 eurolla.

Johtopäätöksiä
edellisestä

Korvaukset rikoksien uhreille, erityisesti kun vahinko kohdistuu henkilön fyysiseen koskemattomuuteen, terveyteen tai seksuaaliseen koskemattomuuteen, ovat jyrkässä ristiriidassa yleisen oikeustajun kanssa.

Väitän, että eri korvausluokat ovat yleisen oikeudentajun kanssa yleisesti jopa 5-10-kertaisesti alakanttiin mitoitettuja eri nimikkeissä. Haittojen suhteelliset korvaussummat voivat olla jokseenkin hyvin kohdillaan, mutta taso ei.

Rikosjärjestelmän tehtävä ei ole paapoa tekijää, vaan rankaista tätä ja samalla hyvittää uhrille tuntuvasti teko siinä mittakaavassa, kun se on mahdollista. Mahdollinen terapia, kuntoutus, lääkkeet, sairaalatoimenpiteet ja työkyvyttömyys ovat itsessään usein valtavia kustannuksia ihmiselle niin rahallisesti kuin henkisesti. Inhimillinen tuska on usein mittaamatonta.

Rikoshaittakorvausten korottamisen ohella myös vankeustuomioita tulee nostaa ja eri rikosnimikkeiden alarajoja ja skaalaa kiristää. Ensikertalaisen “alennuksista” törkeissä nimikkeissä tulee luopua. Rikollisia paapova linja tulee lopettaa. Nämä asiat voidaan korjata viime kädessä päivittämällä lainsäädäntöä ja asetuksia.

LUE MYÖS:
Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia
Valtioneuvoston asetus työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta

Janne Heikkinen

Janne Heikkinen

Janne Heikkinen on kokoomuksen kansanedustaja.