Neuvostoliitossa varauduttiin 1950-luvun lopulla kovalla vauhdilla ydinsodan taistelemiseen. Tuhovoimaisten aseiden arvioitiin asettavan uusia vaatimuksia myös tavanomaisille joukoille. Eräs syntynyt kummajainen on ”Objekt 279” -nimellä tunnettu taistelupanssarivaunu.
National Interestin mukaan tankki oli viimeisiä osoituksia puna-armeijan johtoportaan toisen maailmansodan aikaisesta pakkomielteestä raskaisiin panssarivaunuihin. 60 tonninen Objekt 279 oli varustettu neljällä rinnakkain sijoitetulla erillisellä telaketjulla ja 1[nbsp]000 hevosvoiman moottorilla. Sekä tankin vaihteisto että jousitus olivat erittäin monimutkaiset.
Tankin kenties kummallisin piirre oli sen lentävää lautasta muistuttava rakenne. Sen oli tarkoitus suojella nelihenkistä miehistöä ja estää tankin kääntyminen ympäri ydinräjähdysten paineaallon osuessa siihen. Objekt 279:n panssarointi oli niin ikään aikalaisittain vaikuttava. Tykkitornissa panssarin paksuus oli 319 millimetriä ja rungon paksuimmissa kohdissa 269 millimetriä. Panssari oli huomattavasti paksumpi kuin esimerkiksi 1970-luvulla käyttöön tulleessa T-72-taistelupanssarivaunussa.
Objekt 279 ei kuitenkaan koskaan päätynyt sarjatuotantoon ja vain muutamia prototyyppejä valmistettiin. Kummallisen tankin kohtalon sinetöivät lopulta keveämpien ja liikkuvampien panssarivaunujen suosion kasvu sekä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi Josif Stalinin kuoleman jälkeen noussut Nikita Hrustsov. National Interestin mukaan neuvostojohtaja pani henkilökohtaisesti pisteen raskaiden panssarivaunujen kehittämiselle.
Yksi Objekt 279 -tankin prototyypeistä on yhä jäljellä. Se löytyy Moskovan Kubinkan panssarimuseosta.
